Poikasia

Siilinkasvatukseen keskittyvä yleinen keskustelufoorumi

ViestiKirjoittaja Pirjo Y » 14 Tammi 2004, 03:56

Nyt ollaan jo paljon viisaampia kuin tämän viestiketjun alussa. Kun poikasia halutaan, on tarkkaan otettava selvää sekä emo- että isäkandidaatin taustoista. Tietysti molempien pitää kuulua siilirekisteriin! Näin vältetään sukusiitos ja saadaan karsittua se kirottu WHS! Tietysti myös rakenne, väritys ja koko on otettava huomioon, luonnetta unohtamatta! <br> <br>Naaras tuodaan uroksen luo. Antakaa niille edes se yksi yö... jotkut urokset tosin ovat hoidelleet homman tunnissa-parissa. Mutta jos varmuuden haluaa, niin pidempään! <br> <br>Totta kai uroksen omistaja hyötyy muutenkin kuin isänä olemisen ilon! Vakiintunutta astutusmaksukäytäntöä ei ole vielä päässyt muodostumaan, neuvotelkaa keskenänne. Kissoilla ja koirilla astutusmaksu on yleisesti yhden poikasen hinta. Hinta voidaan myös sitoa tulevien poikasten määrään. <br>Itse tein äsken tarjouksen eräälle kandidaatille. 100 e jos tulee yksi poikanen. Jos kaksi tai useampi, astutusmaksu on 250 e. Tämä on mielestäni vähintään kohtuullista. Poikasia kun ei tule ilman uroksen voimallista, tosin lyhytkestoista panostusta...<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">
Pirjo Y
Member
 
Viestit: 1781
Liittynyt: 27 Elo 2003, 19:36
Paikkakunta: Järvenpää

ViestiKirjoittaja Kikke » 14 Tammi 2004, 07:50

Jos tuo vuoden ikä on "raja" niin sitten me jäämme Tuhinan kanssa vietämään auvoisia siilin päiviä ilman poikasia. Neidillä on nyt ikää 9kk <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Ehkä joskus tulevaisuudessa toisen siilineidin kanssa kokeillaan moistakin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">
Kikke
Member
 
Viestit: 2550
Liittynyt: 11 Marras 2003, 16:56
Paikkakunta: Rovaniemi

ViestiKirjoittaja Aino » 14 Tammi 2004, 13:22

Uroksella ei ilmeisestikään ole tällaista ikärajaa? <br> <br>Onnistuuko taustan selvittäminen yleinsä helposti ja kuinka pitkälle sukupuussa pitäisi peruuttaa? Aion liittää siilini rekisteriin, mutta toki vasta sitten kun se on kotona ja virallisesti minun. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">
Aino
Member
 
Viestit: 517
Liittynyt: 03 Tammi 2004, 20:49
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Marianne » 14 Tammi 2004, 14:17

Koiramaailmassa astutushinnasto menee kutakuinkin näin: (rotukoirat ovat tosin 700-1000 euron hintaisia) <br> <br>1. yhden poikasen hinta / yksi pentu uroksen omistajalle. Tämä on riski, koska pentuja voi syntyä vain se yksi tai ei yhtään. Lisäksi astutusmaksu. <br> <br>2. Jokaisen eloonjääneen pennun hinnasta uroksen omistajalle 10%. Lisäksi astutusmaksu. (suosituin vaihtoehto) <br> <br>Astutusmaksu otetaan "koiramaailmassa", vaikkei pentuja syntyisikään. Siilien kanssa tapaus on vieläkin epämääräisempi, koska parittelua ei voida välttämättä todistaa tapahtuneen. Koirien kanssa se on todistettava, että uros todella jää kiinni narttuun, ja parittelu tapahtuu. <br> <br> Ja tietysti siinä tapauksessa, että uroksen ja naaraan omistajat kulkevat pitkiä matkoja toistensa luo, matkakustannuksista pitää sopia. <br>Naaraan omistaja kuitenkin hoitaa pennut + ruokkii ne ja ottaa riskin että jotain menee vikaan... <br> <br>Kannattaa tehdä siis jonkinlainen sopimus, jossa kumpikaan ei häviä liikaa!! Voittoahan tuskin kannattaa eläinten kanssa tavoitella <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">
Marianne
Member
 
Viestit: 3990
Liittynyt: 17 Elo 2003, 23:04
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Sinikka » 14 Tammi 2004, 19:50

Voisin vähän kertoa oman koirarotuni astutusmaksukäytännöstä, kun tossa ainakin yhtä kantavaa narttua katselen, mahdollisesti kahta ( toisella ei kyllä ultrassa näkynyt mitään, mutta reilusti on kyllä pyöristynyt).Siis minun kasvattamassani rodussa pentujen hinta vaihtelee 1000-1500 euroa riippuen esim. vanhempien taustoista ja näyttelymenestyksestä. Meillä on käytössä ns. hyppyraha eli uroksen omistaja saa sen vaivojensa palkaksi ja se on tällä hetkellä n. 85 eur. Jos narttu jää tyhjäksi, niin uusinta-astutus, jolloin hyppyrahaa ei enää makseta. Jokaisesta eloonjääneestä pennusta maksetaan uroksen omistajalle vähintään tuo 85 euroa, harvinaisemman värisistä enemmänkin. Itse olen esim. sopinut maksavani jokaisesta fawnista pennusta urokselle 150 euroa.Kaikki matkakulut, eläinlääkärikulut esim. keinosiemennys, nartun hoitokulut (jos narttu jää uroksen luo) maksaa nartun omistaja. Eli enää ei uroksen omistaja ainakaan omassa rodussani saa pennun hintaa palkkioksi. Mm. syynä on se, että pentuja syntyy lukumääräisesti niin vähän, keskimäärin 3,5 pentua per pentue, että se olisi nartun omistajalle liian kallista lystiä.
Sinikka
Member
 
Viestit: 189
Liittynyt: 21 Marras 2003, 02:41
Paikkakunta: Kaarina

ViestiKirjoittaja pupunen » 14 Tammi 2004, 20:32

Kylläpä kyllä, tuossahan poikasiilien omistajat voisi tosissaan pistää rahoiksi! (vitsivitsi <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> ) Minä en kyllä rehellisesti sanottuna olisi valmis maksamaan poikasiilille lähellekään yhden poikasen hintaa jos Iiris hoitaisi matkustelut eikä jäisi asustamaan pojan luo. Eihän siilillekään tule keskimäärin kuin se 3 poikasta, ja niitten kasvattamisessa on melkoinen homma eikä se liene ihan ilmaistakaan. Saati sitten että saa olla pelko persiissä ja sydän sykkyrällä kuukausitolkulla siitä että selviääkö emo tai poikaset. Mitenkäs muuten semmoinen asia, että onko tietyn emon synnyttämien poikasten määrä jotenkin joka kerralla samantyyppinen, eli joku siili tekee aina vain pari poikasta ja joku toinen aina yli 4 tms, vai vaihteleeko se ihan miten sattuu?
pupunen
Member
 
Viestit: 1175
Liittynyt: 12 Syys 2003, 21:52
Paikkakunta: Kuopio, Finland

ViestiKirjoittaja Tarja » 15 Tammi 2004, 09:36

Minä olen sitä mieltä, että jotta voisimme pitää tulevien siilinpoikasten terveydestä ja "laadusta" kiinni (en keksinyt parempaa sanaa) on poikasten emon valinnan lisäksi isän valinnalla suuri merkitys. Kannatan pitkäjänteistä ja kauaskantoista kehitystä tässä asiassa, ja silloin hyväluonteisen ja -geenisen isän käyttämisestä tulisi maksaa normaali korvaus, ei mitään säästölinjoja kiitos!!! <br> <br>Emon ja isän valinta on tehtävä huolella, syitä on lukuisia, esim. tuo Pirjon mainitsema todella hankala WHS-tauti, joka ilmenee vasta noin vuoden ikäisellä siilillä. Näin ollen jos uroksen taustoja ei pystytä selvittämään, niin sen tulisi olla yli 1-vuotias riskin minimoimiseksi. Naaraan tulisi olla alle 1-vuotias ekoja poikasia teetettäessä, joten sen taustat tulisi tuntea hyvin, ettei esim WHS-vaaraa ole. <br> <br>Kasvatushommaan on suhtauduttava suurella innolla, huolella ja vakavuudella. Kaikki likoon!! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">
Tarja
Member
 
Viestit: 741
Liittynyt: 29 Elo 2003, 09:23
Paikkakunta: Finland

ViestiKirjoittaja oliver » 15 Tammi 2004, 11:09

Olisiko mitään mahdollisuutta saada lehteen kootut faktat/huomioitavat asiat tässä poikasasiassa? Tuntuu olevan paljon kiinnostusta asiaan ja ilmeisesti sopivan ikäisiä siilejäkin yhdistyksessä runsaasti. Meilläkin asuu yksi isäehdokas ja tyttösiilin hankinta on vakavasti harkinnassa.
oliver
Member
 
Viestit: 438
Liittynyt: 23 Syys 2003, 21:20
Paikkakunta: Finland

ViestiKirjoittaja Tarja » 15 Tammi 2004, 11:40

Täytyypä miettiä tuota lehtiasiaa..Yksiselitteisiä ohjeita on hyvin vaikea tässä asiassa antaa. <br> <br>Pohdin tätä asiaa vielä äsken lisää, ja mielestäni kasvattajalla ja poikasten satunnaisella teettäjällä on vissi ero. Siilien kasvatus on pitkäjänteistä ja vastuullista työtä, ja vaatii kasvattajaltakin tietynlaisen mielenlaadun, kaikille se homma ei yksinkertaisesti sovi. <br> <br>Monet ovat teettäneet yhdet poikaset ja jättäneet homman siihen, koska hermot eivät yksinkertaisesti kestä jatkuvaa stressiä emon ja poikasten kunnosta. <br> <br>Itse en vielä tiedä, kumpaan ryhmään itse kuuluisin. Yksiäkään poikasia en ole hoitanut. Jatkossa tulen kyllä hyvin tarkasti punnitsemaan onko minusta kasvattajaksi.
Tarja
Member
 
Viestit: 741
Liittynyt: 29 Elo 2003, 09:23
Paikkakunta: Finland

ViestiKirjoittaja pupunen » 15 Tammi 2004, 11:55

Minä tiedän... kuulun epäilemättä niihin hermoheikkoihin. Kukaan ei varmasti halua olla lähelläni kun minulle syntyy lapsenlapsia... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">
pupunen
Member
 
Viestit: 1175
Liittynyt: 12 Syys 2003, 21:52
Paikkakunta: Kuopio, Finland

ViestiKirjoittaja pupunen » 15 Tammi 2004, 12:07

Okei, nyt en malta enää olla kertomatta, että Iiriksellä on pesässään neljän päivän ikäinen poikanen /ikäiset poikaset. Minä olen ihan hermorauniona ja hulluuden partaalla. En osaa tehdä kotona mitään (tiskata astioita, imuroida, laulaa, katsoa leffoja normaaleilla äänillä...) kun pelkään että Iiris häiriintyy, ja sydän takoo hurjia kierroksia jos pesästä ei kuulu piipitystä. Aamuisin saatan myöhästyä töistä kaksi tuntia vain siksi, että vietän keittiön lattialla nämä kyseiset kaksi tuntia toivoen että pesästä kuuluisi ääniä, kuitenkaan niitä kuulematta. Sitten ei tule töistä mitään kun mietin että olisiko jotain sattunut. Eilen tuli kuitenkin pohjanoteeraus. Iiris riehui fleecekasan alla niin että kasa notkui, ja minä homman huomattuani jäin sitä seuraamaan hengittämättä ja liikkumatta. Kohta fleecenjen välistä putkahtaa esiin kolmen päivän ikäinen siilinpoikanen ja voi taivas että sydän meni kurkkuun. En tienny mitä olisin tehnyt, joten jähmetyin edelleen paikoilleen ja hengitin käsi suun edessä ja toivoin ettei Iiris näkisi minua ja että poikanen molskahtaisi takaisin pesään... sinne se sitten hävisikin taas, ja minä hiivin tilanteen lauettua talon viimeisimpään nurkkaan haukkaamaan happea. Vähän myöhemmin kävin kurkkaamassa keittiöön, ja Iiris oli syömässä, se siis varmaankin oli vain etsinyt ulko-ovea fleecen seasta ja vahingossa melkein heittänyt poikasen pihalle. Ainakin sitä ei sen koommin näkynyt. Iiristäkin näin silloin kunnolla ensimmäistä kertaa, tosin kaukaa senkin. Ihan uskomatonta miten valtava ikävä sitä on!! Tuntuu että nämä neljä paivää on kestänyt ikuisuuden... ja vielä olisi ainakin tuplasti tämä aika kestettävänä ennen kuin Iiriksenkään kanssa uskaltaa seurustella... Valehtelematta verenpaineeni on noussut varmasti ainakin 10 astetta.
pupunen
Member
 
Viestit: 1175
Liittynyt: 12 Syys 2003, 21:52
Paikkakunta: Kuopio, Finland

ViestiKirjoittaja pupunen » 15 Tammi 2004, 12:14

Niin, voihan se olla että aika kultaa muistot ja jos kaikki menee hyvin, olen onneni kukkuloilla sitten kun poikaset ovat jo itsenäisempiä. Tällä hetkellä tuntuu kyllä siltä, että poikasiilin omistajan pitäisi maksaa minulle siitä, että ryhtyisin samaan uudestaan <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> ... mutta tosiaan, kyllä varmaan seuraavalla kerralla olisin jo (ehkä) rauhallisempi, jos samalla siilillä poikasia teettäisin.
pupunen
Member
 
Viestit: 1175
Liittynyt: 12 Syys 2003, 21:52
Paikkakunta: Kuopio, Finland

ViestiKirjoittaja Aino » 15 Tammi 2004, 12:18

Voi onneksi olkoon! Pidän täällä peukut ja varpaat pystyssä ja toivotan paljon kärsivällisyyttä ja mielenrauhaa. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Nimim. "hysteerinen ensisiilin odottaja"
Aino
Member
 
Viestit: 517
Liittynyt: 03 Tammi 2004, 20:49
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Tarja » 15 Tammi 2004, 12:36

Sitä minä juuri tarkoitinkin että poikasista haaveilu ja todellisuus ovat hyvinkin eri asia, ja sen kyllä huomaa sitten kun se tilanne on päällä! <br> <br>Nyt selvisi miksi Iiris lihoi niin hyvin, ja juoksi pyörässä aina vähemmän ja vähemmän! Pidän peukkuja että kaikki menee hyvin. Sinä ainakin olet hoitanut Iiristä tosi hyvin ja hoitanut oman osuutesi mallikkaasti. Eläinkauppiaalle taas kerran terkkuja että se ei ole mikään vitsi, ettei urosta ja naarasta saisi pitää samassa terrassa!!
Tarja
Member
 
Viestit: 741
Liittynyt: 29 Elo 2003, 09:23
Paikkakunta: Finland

ViestiKirjoittaja Kaisa » 15 Tammi 2004, 12:42

Tsemppiä Suvi, nyt näin julkisesti <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Enää ihan vähän aikaa, niin saat tarkistaa monta niitä piipittäjiä siellä on. Pidän peukkuja ja Viltsukin on hengessä mukana tukemassa sinua ja Iiristä.
Kaisa
Member
 
Viestit: 3367
Liittynyt: 27 Elo 2003, 15:11
Paikkakunta: Laukaa

EdellinenSeuraava

Paluu Siilinkasvatus