Heinäkuussa meidän vauva olisi täyttänyt jo 6 vuotta, mutta vanhuus vei voiton.
Vähitellen oli Siiri väsähtänyt ja yölliset lenkit rajoittuivat mökki-vessa-ruokakuppi välille. Lämpötilaa piti pitää kokoajan korkealla, ettei yritetty horrostaa.
Nyt kuitenkin ihan parin päivän sisään kunto romahti ja tarkoitus oli varata aika viimeiselle piikille. Sinne ei kuitenkaan ikinä ehditty, vaan Siiri nukahti ikuiseen uneen sänkymme viereen.
Mitä luultavammin pieni sydän ei jaksanut enää toimia, koska hengittäminen kävi raskaammaksi koko ajan.
Siirin kanssa koettiin paljon, joka matkallekkin hän pääsi mukaan. Kerran Siiri teki temput ja karkasi tukevasta matkaboksistaan tuttavien kartanoon, mutta onneksi löydettiin tyttö sieltä.
Ikinä Siiri ei ketään turhaan purrut, ainoastaan jos oli aihetta (mm. pitkä kynsien leikkaus sessio).
Siiri oli mitä mainioin esittelysiili, jaksoi olla hereillä pitkät päivät, eikä kuitenkaan ollut hirveän väsynyt seuraavana yönä. Siiriä sai paijata ihan kaikki, eikä piikkikään värähtänyt..
Ikävä pientä rakasta palleroa </3
