Albertin kuulumisia

[Tuulia]

Mä aloitin nyt ihan oman ketjun Albert-uutisille, kun en jaksa etsiä aina sopivaa keskustelua sanomisilleni. Täältä voivat sitten kiinnostuneet (ainakin siis vanhemmat ja isovanhemmat) seurailla, mitä pienelle kuuluu! Herra Albert on siis ollut nyt viikon meidän elämäämme sulostuttamassa, tuli meille Miialta, jonka Sannan vauva on. Ylpeä isä Elmeri ja isovanhemmat Vilhelmiina ja Anselmi kuulevat uutiset varmaan Tiinalta <br> <br>Eilen Albertilla oli Paha Päivä. Ensinnäkin meillä siivottiin, ja herra siirrettiin heti aamusta pois Ihanasta Paskaputkesta, ja sitten tuli vielä Vieraita Ihmisiä käymään. Voi sitä suhinan määrää! Siinä on jotain hirmu liikuttavaa, kun pieni äijjä pitää hirveää uhoamista. <br> <br>No illalla Albert oli jo vähän leppynyt, eikä tuntunut häiriintyvän siitä, kun piti pilistä kaivaa hiekkaa pois. Vaikea siis sanoa, miten harmillista tämä oli...meni hirmu hyvin kuitenkin. Ja kylpeminen ei Allua haittaa, kuivaaminen onkin vähän hankalampaa. Täytyy jossain välissä koittaa, miten Albert suhtautuu uimiseen, Sannahan on oikea vesipeto! <br> <br>Ilta päättyi aina vaan huonommin. Laitettiin Albert taisteluareenalle (siihen osaan, joka saavista jää kun pohja sahataan irti juoksupyörää varten) parin kenttäsirkan kanssa, ideana katsoa tajuaako se syödä niitä. Kaksi kerralla siksi, kun purkissa oli kaksi enkä mä saanut niitä yksitellen sieltä pois... <br> <br>No yritys oli ihan hyvä, mutta ötökät olivat niin nopeita ja isoja, että Albert parka sitten lopulta pelkäsi niitä...voi kuinka sydäntäsärkevää oli katsoa, kun poika pyrki pois taistelukentältä...ja kyllä täytyy sanoa, että yyh mitä ötököitä. Nyt ne kaverit ovat pakkasessa, täytyy rohkaista niin Albertia kun minuakin ennenkuin seuraavat elävät tuollaiset meille tulee! Ihan liian nopeita kavereita! Ja rumia, yhh hyhh hyi. No tänään nähdään, maistuuko ne pakasteena. <br> <br>Mä olen viikossa lämmennyt madoille jo niin paljon, että eilen väsäilin niille omaa kotia muovilaatikkoon (vähänpä sitä tietää - aamulla herätessä lemmikkejä oli yksi ja illalla tuhat!), mutta sirkat tuntuivat niin ikäviltä, että meillä pysytellään vähän aikaa säilykkeissä niiden suhteen. Yhh! <br> <br>Niin, ja pahan päivän paha päätös...Ihana Paskaputki oli hävinnyt aitauksesta, ja kaikki ihanat pikku kakkajäljet siivottu...on se pikku siilin elämä rankkaa!

[miia]

toivottavasti se ei keksi äitinsä tapaa toisinaan osoittaa kantansa juuri pestystä kodista menemällä suoraan juoksupyörään tarpeille ja äkkiä takas nukkumaan. tekee sen ihan tarkotuksella niinä päivinä kun on herätetty väärällä tassulla ja siirretty pois pesästä siivouksen ajaksi. kyllä mua kii etoo elävät sirkat ja pysyttelen kuolleissa....

[Tuulia]

Hyi yäk noita sirkkoja! Mä pakastin pahikset, ja sitten vielä leikkasin ne varuilta kahteen osaan, etteivät varmaan palaa kuolleista. Minun Albertia ei säikytellä! Saa nähdä, kelpaavatko tuollaisina. <br> <br>Albertin kakkaamisen kanssa on mennyt hyvin sen jälkeen, kun me tajuttiin, että herätettäessä sillä tulee kakka ja se tarvii päästää laatikkoon. Suurin ongelma on ton hiekan kanssa, että mikä ei tarttuis kaverin vehkeisiin kiinni. Se antaa kyl ottaa hiekat pois, tosi kiltisti, mutta ei se varmasti hyvää tee ronkkia toisen piliä...ei olla löydetty sitä Puraa, mitä sanoit Miia että sulla oli, mut ehkä me joku hyvä vielä löydetään. <br> <br>Hih, saapa nähdä mitä Albert on mammalta perinyt vaikeeta vielä sanoa

[Tuulia]

Albert on kyllä urhea ja kaikkiruokainen. Sieltä oli yön aikana hävinneet niin Kamalat Sirkat kuin muutama jättiskin (kuolivat mokomat, laitoin kokeeksi tyrkylle). Muutama jalka vaan oli ruokakupissa jäljellä (hyh!). Tarvii varmaan alkaa miettiä tuota ruuan määrää, kun kaikki tuntuu kelpaavan...ettei vahingossa tule syötettyä pientä palloksi, vaikka kasvuiässähän se vielä on.

[miia]

anna pojan huoletta syödä niin paljon kun jaksaa. paino tulee varmaan pysähtymään 400g molemmin puolin. paha sanoa tarkkaan mut puolee vuotee voit huoletta antaa syödä kui tahtoo.. mie ostin pura hiekkaa rriihimäeltä. en tiiä saako sitä muualta. se on jo tottunu pienest asti et hiekat poistetaan.

[Tuulia]

Albertin kanssa on kyllä helppoa. Se syö heinäsirkkojakin (can o'), ja eläviä jättiksiä että rouske vaan käy. Eipä ole vielä löytynyt ruokaa, jota A ei söisi, ja ainoa mitä se jättää on raejuusto. Siitäkin syö aina osan, eli tietää vissiin itse mikä on tarpeeksi. Raksuja on aina tarjolla, mutta niitä se syö vain vähän yössä. Helppo siili pitää hyvällä ruokavaliolla, ei tarvitse kikkailla! Ja uskaltaa tilailla Saksasta vähän kaikkea maistiaisiksi

[miia]

hyvä että pieni on kaikki ruokainen. pien nse on jo iso möllykkä kun noin ahmii raejuusto tarpeen se ite tietää.. äitiltä terkkui.

[Tiina]

Ennakkoluulottomuus ruuan suhteen on selvästi perintöä Vilhelmiina-mummilta Kerroin asiasta Vilhelmiinalle. joka nosti päätään ruokakupilta ja sanoi: "rouskis, rouskis".

[Tarja]

Viltsu-mummi on gourmetsiili

[Tuulia]

Nyt Albert on ollut kuukauden meillä, ja ollaan jo aika lailla totuttu toisiimme. Yhtään raatoa ei ole meidän perheessä vielä nähty, mutta eipä paljon puhinaakaan viime aikoina. Herätessä herra on äreä, ja silloin kun sen löytää (eli A on omasta mielestään piilossa ja sitten joku kehtaa sen kaivaa esiin). <br> <br>Nyt on sellaisiakin ruokia löytynyt, jotka eivät ihan kelpaa, niinkun Igelfutter-märkäruoka. Mutta ei kai sitä kaikkea tarviikaan! Raksuja meillä on nyt royal canin sensible 33 ja sitten royal canin light 38, en ole ajatellut enempiä koittaa, mutta light-raksut otin mukaan ihan siksi, että kaverin ruokahalu on niin hyvä. Eipä tule shokkina, jos tarvii siirtyä joskus light-ruokaan...tällä viikolla mä aion rohkaista mieleni ja yrittää eläviä kenttäsirkkoja uudestaan. Matofarmi voi hyvin, madot on lihavia ja iloisia ja mä olen saanut osan niistä jo koppiksiksi asti. Siellä ne nytkin mässyttää Igelfutteria, ja mä odottelen että alkaa kuhina käymään kun pikkumadot kuoriutuu... <br> <br>Albertin paino on meillä ollessa noussut alkuperäisestä 285g:sta eiliseen 320g:n, tuntuu ihan kohtuulliselta. Häpeillen tunnustan, että juoksupyörä ei vieläkään ole valmis - me ollaan kämmäreitä! ei onnistu niin ei onnistu, ei ole nörteistä nikkaroimaan! - mutta kaveri vissiin juoksee yöt pitkät aitaustaan ympäri, ainakin kakkajäljistä päätellen. Aitauksella on kokoa about neljä neliötä, niin että ei tarvi pienen ihan paikallaan kyhjöttää, vaiks omistajat onkin kädettömiä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Nyt mä en ole enää niin huolissani siitä, että kaverille kiertyisi hius jalan ympärille, mutta päivän polttavaksi aiheeksi on noussut kynnet. Eli a-puu-wa! Minkä pituiset kynnet ovat pitkät, mistä tietää milloin niitä pitää leikata? Me ostettiin eläinten kynsileikkurit, mutta en kyl oikein tiedä miten päin Alberttia pitäis pitää että onnistuis leikkaaminen. Kylvettäminen onneks sujuu ihan hyvin, ostettiin vauvaöljyä kun pikkuinen hilseilee vähän. <br> <br>Se vähän harmittaa, kun Albert ei oikein tahdo puuhailla mitään iltaisin. Se syö matoja kädestä / metsästää niitä kun tarjotaan, mutta muut ruuat pysyvät kupissa koskemattomana, kunnes se jätetään rauhaan ja valot sammutetaan. Samoin se ei paljon liikuskele aitauksessaan iltaisin, kun me ollaan hereillä. Ujo tyyppi! Tai sitten iltauninen. En tiedä, mihin aikaan se virkistyy yöllä. Toisaalta mä laitan sille valot päälle aamuisin, eikä se sen jälkeen enää liiku (tai ainakin löytyy aina samasta paikasta illalla kun aamulla). Kuinka paljon siilit nukkuvat vuorokaudessa? Onko tästä mitään tietoa kellään? <br> <br>Tässäpä näitä tällä kertaa, mä raportoin taas joskus! Hyvää itsepäisyyspäivää kaikille, toivottavat T. Tuulia ja Albert von Tuff.

[Kaisa]

Kynsien kasvu ja siten leikkaustarve on hyvin siilikohtaista. Toisten kynsiä joutuu leikkaamaan useammin, toisten hyvin harvoin. Ongelmaksi voi muodostua kieroon tai tassun alle kasvava kynsi, sellaisia joutuu pakosti pitämään lyhyempinä. Suoraan kasvavat kynnet voivat huoletta olla pidemmät, jos niistä ei näytä siilille olevan vaivaa. Vaaleista kynsistä erottuu verisuoni kynnen sisällä, vähintään milli - kaksi on hyvä jättää kynttä tuon verisuonen päättymiskohdan lisäksi. Takajalkoihin on hyvä jättää pidemmät kynnet rapsuttamista varten (yltää piikkien välistä ihoon asti). <br> <br>Helpoin kynsien leikkuu on tehdä kahden ihmisen voimin. Toinen ottaa siilin käsiin oikein päin ne jalat sormien kohdalla joitden kynsiä on tarkoitus leikata. Kun jalka valahtaa sormien läpi, niin silloin toinen jalasta tukevan otteen ja napsauttaa liiat kynsistä pois. <br> <br>Toiset siilit hyväksyvät kynsien leikkuun ilman mitään tuhinoita, mutta toiset ottavat moisesta toimituksesta itseensä ihan kunnolla. Silloin voi olla hyvä käsitellä vaikka yksi jalka illassa, niin ei ole liian rankka siilille.

[miia]

mul auttaa ilta liikumiseen et sammutan valot ku katon telkkaria ni ei se tunnu enää ainakaan häiriivän. heti ku valot sammuu juostaan syömään ja kupille. kyllä albertilla on varaa ihoo viel yli 100g et anna toisen vaan syödä minkä jaksaa. sehän on viel kasvavas iässä. hilseilyyn voi auttaa myös et nostaa ilman kosteus pitoisuutta. kyllä nuo 12h nukkuvat kevyesti. toiset käy iltap. syömäs toi set ei.sanna-äiti ei käy.

[Tuulia]

No niin! Seuraavan tilityksen aika on koittanut! <br> <br>Albertin ensimmäinen joulu on nyt sitten takana, ja herra on nyt ollut meillä pikkuista vajaa kaksi kuukautta. Kesyyntyminen etenee, välillä pikkujätkä pitää vielä aika tuhinat, mutta piikkejä se harvemmin jaksaa nostaa ylös. Ihaninta on, että Albert ei pure ollenkaan, toivottavasti murrosikäkään ei tuo tähän muutosta! J:tä se on pari kertaa maistanut, ja kerran otti minuakin kädestä hampailla, kun käsi ei millään meinannut mennä tieltä pois, mutta hyvin kohteliaasti ja hiljaa. Muuten saa venyttää ja vanuttaa eikä mitään mielenilmauksia tule, ollaan kylvetty ja leikattu kynsiä ja kaivettu vehkeistä hiekkaa ja kaikki on mennyt hienosti. <br> <br>Yhtään raatoa ei meillä vielä(kään) ole nähty, mutta kaveri tykkää jo nukkua sylissä ja paidan sisällä jne. Sellainen meidän päiväjärjestys onkin, että otetaan Albert illalla syliin, jossa se enimmäkseen nukkuu; jos A:n laittaa omaan aitaukseen, se menee takaisin nukkumaan. Suostuu syömään kädestä, mutta muuten ei syö kun katsotaan. Jahtaa matoja, mutta jos on vapaa reitti putkeen tai nukkumapaikkaan tai johonkin, mato saattaa jäädä kuin nalli kalliolle ja kaveri sujahtaa karkuun. Tällä erää meillä on lattiat niin viileät, että pientä miestä ei viitsi pitää lattialla muualla kuin omassa aitauksessaan, siellä pitäisi olla tarpeeksi lämmintä. <br> <br>Kissanhiekoista on lopulta löytynyt yksi, joka ei jää kiinni pojan piliin eikä pölyä, sen nimi on joku ökö-juttu ja se on puupohjaista ja paakkuuntuvaa. Pelletit ei myöskään tartu, mutta näytti jotenkin liian isoilta ja epämukavilta. Toisaalta, toveri A ei ole enää oikeastaan ollenkaan sisäsiisti, joten sama kai se on mitä siellä laatikossa makaa. Aamuisin meikäläinen sitten kuuraa neljä neliötä sitä itseään...mutta ei hätä ole tämän näköinen! Sain joululahjaksi joka siilistin apuvälineen, höyrypesurin, jolla sopii suhnautella sotkut pois! Eikä tarvi pesuaineita. Jos joku elättelee toiveita laihtumisesta, niin suosittelen höyrypesuria - eau de siilinp***a nautitaan ruokailun sijaan...kyllä loppuu syömishalut siihen tuoksuun. <br> <br>Ruoka maistuu edelleen hyvin, tosin on löytynyt aika paljon sellaistakin mikä ei maistu. Näihin kuuluvat mm. piltit, silkkitoukat (haisevat minustakin niin pahalle, että saavat jatkossa jäädä ostamatta) eivätkä heinäsirkatkaan ole herättäneet ihastusta. Kenttäsirkkoja ollaan tarjottu elävänäkin, toistamiseenkin, mutta A ei onneksi tunne mitään mielenkiintoa jahdata niitä. Hyvä! Ovat sen verran ällöttäviä! Tuoreruoka-igelfutter jäi myös syömättä, annoin madoille, niille kelpaa kaikki <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Ja mitä meillä sitten on syöty? Raksuista Royal Canin Sensible 33 ja light -raksut menevät yhtä lailla, muita en ole koittanutkaan. Tuoreista ehdotonta herkkua ovat jättikset ja jauhikset, joista jauhiksia yritän siis kasvattaa itsekin. Kaupan madotkin pääsevät lihotuskuurille meidän pöhinäpönttöön ennen nauttimista. Seuraavaksi parasta ovat can o' crickets, ne pienet, suuretkin menevät mutta sitten on pitkin aitausta kaikenlaista jalkaa ja siipeä. Ja ne can o' pillars:it häviävät kanssa kaikki mitä kuppiin laittaa. Lisäksi menee jauheliha, kana, raejuusto, herne-maissi-paprika. Kuivatut kuoreet häviävät nekin, eikä tarvi pilkkoa. En muista, onko muuta annettu...en ole viitsinyt koittaa kissan tuoreruokaa, yritän pitää pääpainon noissa ötököissä. Näillä eväin kaverin paino on noussut ~360g:n, ihan on hyvässä lihassa ja tyytyväinen meidän Albert. <br> <br>Jouluksi ostettiin Albertille pallo, mutta ei se sen päälle ymmärrä. Mikä surullisempaa, se ei myöskään tykkää juoksupyörästään, ostettiin väliaikaiseksi sellainen 30 cm läpimitaltaan oleva muovinen rimpula. Varmaksi en tiedä, etteikö se olisi siinä juossut, mutta ainakaan siihen ei ole sonnittu joten kuvittelisin ettei se sitä käytä. Olen yrittänyt houkutella sitä madoilla ja nostaa siihen, joten herra tietää varmaankin mistä on kyse, mutta ei silti kiinnosta. No, odottelemme, josko omatekemä iso olisi mukavampi, jos tuo on sittenkin vaikka liian pieni tai muuten epämukava. Mites Miia, juoksiko nämä Sannan pienet pyörässä sun luona? <br> <br>Ensimmäisen esinevahingonkin Albert sai aikaan tällä viikolla, meni nimittäin nahkahanskaan ja J sitten hädissään leikkasi sen sieltä ulos. Niin että oikeastaan Albert sai joululahjaksi myös hansikkaat <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Albert lähettää terveisiä siskoille, veljelle, vanhemmille ja kaikille siileille tasapuolisesti! Näillä näkymin tullaan edustamaan siilitapaamiseen 15.1, joten siellä saa meidän herraan tutustua!

[miia]

kiva että pieni on kasvanu. se tulee painamaan n.400g isona. kyllä herra sisarusten kanssa pyörässä juoksi yksin ja yhdessä niin monta ku kerralla mahtu ja erisuuntiin jne. se oli niien suosikki lelu. voi hyvinkii olla et pyörä on liian pien ja se joutuu juoksemaan ns. selkä mutkalla ni sille tulee selkä kipeeks ni eihän sitä sillo huvita juosta. kyllä sil on aika monipuolinen ruoka valio. miun nirsot naikkoset kun ei tuollasiin herkkuihin koske. korkeintaan protestiks kakkivat ruuan päälle jos tarjoon jotain niitten mielest sopimatonta.

[Tuulia]

Humm, näin kypsässä lähes neljän kuukauden iässä meidän vauva on oppinut miesten tavoille...arvaatte varmaan...mutta eipähän tarvi enää huolehtia hiekanmurusista! <br> <br>Muutenkin kaikki menee mallikkaasti. Yhtenä päivänä oli kakka vähän tiukassa, kun annoin ilmeisesti liikaa lihaa, mutta siitäkin vaivasta toivuttiin. Niin ja hiekasta puheenollen, Albert riemastui ikihyviksi kun ostin sille Lindo cat -hiekkaa. Mä olin aivan sitä mieltä, että se "cat's best ököplus" oli erinomaista, mutta puupohjaisena se ei Albertin mielestä vissiin ollut oikein hiekkaa. Mutta nyt taas kuopsutus käy! <br> <br>Huomenna saadaan Albertille isompi pyörä, mielenkiinnolla odotan mitä siitä seuraa.