Nyt onkin suru-uutisia: Rokkisiilin Albert kuoli 23.4. kypsässä neljän ja puolen vuoden iässä.
Ukkeli kävi hitaanpuoleiseksi tuossa kevätpuolella, mutta luultiin että johtuu ikääntymisestä. Sitten huhtikuussa se tuli selvemmin sairaaksi, ensin epäiltiin hengitystietulehdusta kun piti kummallista ininää, mutta antibiooteilla ei talttunut. Röntgenkuva otettiin, siinä ei näkynyt mitään selvää, paitsi että herralla oli hauras luusto. Kaikki nämä vuodet ollaan oltu tyytyväisiä, kun tarjotaan siilille niin hyönteispitoinen ruokavalio, ja nyt kävikin ilmi että väärin ollaan ruokittu! Olisi pitänyt käyttää kalkkilisää. Tämä opiksi kaikille, ei ikinä pitäis alkaa tyytyväiseksi, että "kyllähän meillä nää ruokinta-asiat on kunnossa, ei mun tarvi seurata mitä näistä puhutaan". En voi edes väittää, että en olis kuullut kalkkilisästä, jotenkin vaan en ole rekisteröinyt asiaa. Kuolema ei kuitenkaan johtunut siitä, eikä Albertilla ikinä ollut mitään luunmurtumia tms, niin että sen puoleen kai turha enää harmistella.
No, kaveri meni nopeasti heikompaan kuntoon, alkoi arastella vasenta etutassuaan ja lopulta ei kävellyt sillä enää. Siili ei pärjää ilman etutassua, sen verran kävi selväksi. Ei ole sillä tavalla ketterä kun koira tai kissa, ja on jotenkin etupainoinen, kun tassu ei pidä niin siili menee turvalleen. Sydäntäsärkevää seurata, kun toinen mönkii naama maassa menemään ja syö/juo vain istualleen. Vein toistamiseen lääkärille, ja kun ei hänellä ollut tarjota mitään parannuskeinoa, katsoin parhaaksi että Albert lopetetaan.
Eilen sain ruumiinavauspöytäkirjan Evirasta, ja kasvaimiahan Albertilla sitten lopulta oli, kaksikin kappaletta:
1. Pahanlaatuinen kasvain, rhabdomyosarkooma, vasemman lavan pehmytkudoksissa ulottuen mediastinumiin.
2. Toisessa kilpirauhasessa kasvain, adenooma.
Ei ihme, että käveleminen kävi vaikeaksi. "Siilin vasemman lavan alla, ulottuen selkärankaan saakka kuitenkin penetroimatta itse luut, on pehmytkudoksessa erittäin suuri kasvain..."
Ties kuinka kauan on kasvanut, mutta siilistä ei kuitenkaan huomannut tuon vaivaavan ennen kuin lopussa. Toivottavasti sillä ei ole ollut paljoa tuskia ennen loppua.
Tällaisia suruterveisiä kaikille siilitutuille. Tsemppiä Albertin sisaruksille, jos ketkä vielä hengissä ovat, taidankin uskaltautua pitkästä aikaa lukemaan palstaa...kävi välillä niin surkeaksi, kun tuntui että joka kerta oli joku tuttu siili kuollut, niin ei ole tullut käytyä täällä aikoihin.
