"Vanhojen" uudet kuulumiset

[Tuulia]

Me ollaan semi-vanhoja, joten kommentoin nyt kun osui silmiin tämä. Enää ei tule palstaa luettua läpi joka päivä, joten kommentointikin on vähentynyt, ja nykyään ei meinaa uskaltaa avatakaan tätä keskustelupuolta kun aina on joku tuttu siili kuollut -kuvat olen kyllä tainnut käydä säännöllisesti katsomassa aina kaikki mitä on lisätty.

Meillä asuu Rokkisiilin Albert, Jerryn veli, Sannan ja Elmerin poika joka täytti kolme tuossa syyskuussa. Ihana otus kerrassaan, ja vanhetessaan vaan paranee. Pikkuisena se oli ärhäkkä, mutta nyt se on mamman oma mussu Albert on ollut terve ja hyvä siili, hyväruokainen mutta ei ahne, ja meidän perheen atleettina se pysyy myös hyvässä kunnossa. Ei pure ikinä, joskus vähän rähjää.

Albertilla on kahdet poikaset, toisinaan olen haaveillut enemmistäkin (juuri siksi, että Albert on mielestäni täydellistä lemmikkisiiliainesta), mutta en ole jaksanut järjestellä asiaa. Samoin kimppatilausten järjestäminen ei enää ole jaksanut kiinnostaa, ja olen tilaillut vain Albertin tarpeisiin. Niin sitä into laantuu. Toisaalta oma into on laantunut siksi, että niinpä vain olen ajan myötä allergisoitunut Albertille, joten meillekään ei uusia siilejä tule. Toisaalta Albertista en kyllä luovu niin kauan kun hintana on vain oma terveys...

Eilen käytiin Rauliolla, kun Albertille on oikeaan etutassuun kasvanut sellainen kirsikkaluomen näköinen juttu. Joku kasvainhan se on, mutta kun se ei Albertia haittaa ja on pysynyt samanlaisena jo pitkään (aluksi luulin että se on rupi), niin täytyy tyytyä tarkkailemaan tilannetta, lienee hyvälaatuinen. Raulio sanoi, että onpa tosi kaunis ja terve siili ja kehui pitkäikäiseksi, mutta tässä topicissa sillä ei voi alkaa leveilemään, kun täällä ovat kaikki muumiot paikalla...

Itselle ei siviiliin kuulu mitään sen kummempaa kuin ennenkään, elämä jatkuu loputtomasti niin kuin sade.

Mutta olipa hauska kuulla muista. Toivottavasti seuraavat tuffarit osuvat niin että pääsen paikalle, nyt nämä syksyiset jäävät taas väliin, harmittaa oikein. Albert ei niitten päälle paljon ymmärrä, mutta orjat kyllä

[Taina]

Moikka vaan kaikki, hengissä ollaan ja onnea Katjuskalle!
1:n sohvasiilimme Tahvo on lopetettu kasvainten takia, mutta Tahvon vanha rouva ,Gudu -mamma voi todella hyvin ja on vanhemmiten tullut vain rohkeammaksi ja kesymmäksi ja kuntokin on kohdallaan. Tahvon ja Gudun tytär Röhnö säikäytti meidät viikko sitten kunnolla. Röhnön toinen silmä oli muuttunut harmaaksi ja luulimme senkin saaneen jotain kasvaimia,kuten isänsä (jolta myös sokeutui toinen silmä). Raulio ilmoitti Röhnöllä olevan "vain" harmaakaihi! Ihanaa! Eikä se siilin menoa haittaa,vaikka toinen silmä olisikin sokea. Röhnö rohmuaa edelleen ruokaa kiposta niin , että meinaa tukehtua, mutta on nyt dieetillä.
Röhnön poikaset Megan ja Mimox ovat kasvaneet kesyiksi ja kauniiksi siilineidoiksi. Megan on sohvis ja Mimox seikkailijatar. Pari päivää sitten Mimox oli änkeytynyt kodinhoitohuoneessa olevan vedenlämmittäjän alle 1cm rakosesta, eikä päässyt sieltä itse enää pois. Avasin luukut ja otin extreem-siilin turvaan taas.

Olen siirtänyt 4:likon asumaan saunaamme,jossa on enemmän tilaa kirmailla ja sieltä pääsee itsenäisesti myös olohuoneeseen ja keittiöön. (purin lauteet ja kiukaan pois, kun avokas oli Japanissa).

Vakinaisia pihasiilejä on 2, joka iltaisella ateriallaan katetussa siiliruokalassa, mutta he menivät horrostamaan 4pv sitten,kun kylmyys alkoi.

Asumme Puistolassa ja Pondi tilailee jatkuvasti valtavia laatikoita ruokapurkkeja Saksasta, joita porukka käy sitten meiltä ostamassa.Tilaamme niitä aina useita satoja,joten meillä on kokoajan mahtava varasto eri pöperöitä puikuloille.(emme postita)

Olen juuri vaihtanut duunipaikkaa ja toimin edelleen näkövammaisten parissa. Ironista kuitenkin , että 2 siileistämme on myös näkövammaisia.

Terkkuja kaikille "vanhoille" tutuille pienen pakkasen paukkuessa pihalla...hrrrr !

[Kikke]

Heippati vaan täältäkin!
Minäkin enää harvakseltaan kirjoittelen, mutta taustalla palloilen kyllä edelleen Hirvittävää on ollut kyllä juurikin tuo kun palstaa selailee ja huomaa sitten joidenkin "vanhojen siilikamujen" siirtyneen matotaivaaseen.. Jää ihan sanattomaksi

Pohjoisen siiluskat Illusia ja Myssy jakselevat mainiosti, kuulevat aina silloin tällöin saaneensa pohjoiseen lisää uusia kavereitakin ja mikäs sen mukavampaa Ihastusta on mokomat herättäneet täällä vanhaan malliin kun silloin tällöin on käynyt siilin hankkimista harkitsevia kyläilemässä

Myssy ja Illusia ovat saaneet kaverikseen puuteriharjakoira Ellin ja toista mokomaa odotellaan saapuvaksi. Elli on saanut Myssyltä erään kerran vähän köniin niin mikäli mamma kaivaa siilin sohvalle kaverikseen, katoaa koira kyllä hetsillään näkyviltä.. Lasin takaa niille voi pikkuisen röyhistellä, mutta kyllä Myssy on kaapin paikan näyttänyt kuka on emäntä talossa..

Mukava kyllä kuulla mitä itse kullekin kuuluu

[Roosa]

Mie en taida olla ihan aito vanha, mutta aika vanha kuitenkin siilipiireissä

Minulla edelleen Iiriksen tytär Ulpu, varsinainen vauhtimimmi edelleen, ei tunnu ikä hirveästi painavan vaikka kohta jo 3.5v on mittariin kertynyt. Sairauksilta ollaan tähän asti vältytty (kopkopkop), lukuunottamatta jonkinsortin kroonista nuhaa, kun toisella nenu vuotaa tavallista enemmän aina. Toinen siilini Rölli siirtyi paremmille matomaille menneenä toukokuuna. Tulevaisuudessa on tarkoitus jatkaa siiliharrastusta toivottavasti suurempimuotoisena, kunhan saisi asuntoasiat siihen malliin, että siileille olisi paljon tilaa.

[maija]

meilläkin ramses3v7kk on täysissä ruumiin ja sielun voimissa..mitä nyt vanhuus alkaa painamaan, harmaata on ilmestynyt ja ukosta on kai tulossa vanhuudenhöperö kun se on aika äreä melkeimpä aina. sairauksia ei meilläkään(kopkop) ole pahemmin ollut, mitä nyt välillä kuivaa ihoa hoidellaan. ramseksella on hammaskalusto täysin kunnossa ja raksuja menee aika paljonkin.

harmi etten pääse sinne tuffareihin, kun on samaan aikaan kummipojan ristiäiset "naapurissa" eli lahdessa..olis ollu kiva nähdä tuttuja..mut ens kerralla sitte:)

omia kuulumisia vielä: eli teemun kanssa edelleen asustellaan tampereella..tosin osoite muuttui aikoja sitten kun saatiin saunallinen koti, jossa ramseksellakin on kiva juosta saunalla lämpimällä lattialla. minä sitten otin itseäni niskasta kiinni ja laskin ahterini koulun penkkiin seuraaviksi kolmeksi vuodeksi eli lähihoitsunpaperit odottavat ottajaansa..hesellä kyl edelleen teen duunia kun opintotuki ei aikuisopiskelijalla noilla tuntimäärillä juokse..jostain se matoraha on tienattava..jos vaikka jossain vaiheessa pääsis oman alan töihinkin:)

[pupunen]

Just kun Mamman pitäis lähteä tapaamaan siilitovereita se onkin sairastunut. Verta tulee pissan mukana, toivon että on vain pissatulehdus eikä vakavampaa. Aloitin sille antibiootin, mahassa ei tunnu mitään kasvainta (sitä olen tutkinut kyllä aika usein muutenkin varmuudeksi), mutta tiukka sikspäkki kyllä estää syvemmältä tutkimisen. Ens viikolla sitten lekuriin jos ei ab auta.

[merjah]

Voi sentään, toivottavasti Mamma pääsee meille bileisiin.

Mekin ollaan jo melko vanhoja siilistejä. Osku tuli meille 1.10.2004 eläinkaupasta eli on nyt noin 3 v 6 kk. Oskun poika Suolahden Harry lensi matotaivaaseen pari viikkoa sitten päivälleen kolme vuotta meidän siiliharrastuksen alkamisen jälkeen. Harrylla oli ikää 2 v 9 kk. Harryn poika Eläintarhan Roope täyttää joulukuussa kaksi vuotta ja Oskun tyttärenpoika Haltiametsän Merlin täyttää marraskuussa vuoden. Marras-joulukuun vaihteessa meille muuttaa tyttösiili, josta tulee myöhemmin Merlinin tyttöystävä.

Aina ei tahdo työ- ja opiskelukiireiden vuoksi olla tarpeeksi aikaa siilien kanssa touhuamiseen, mutta kyllä ne piikkipallot ovat kuitenkin tärkeä osa perheemme elämää. Siiliharrastuksen myötä on tullut paljon uusia eri-ikäisiä ystäviä. Ensi lauantaina meillä vietetään alueen siilien ja siilistien pienimuotoista tapaamista.

[Sirpa]

Tuossa jo muutama viikko sitten kirjoittelin, kun Tuffe täytti 4 vuotta, vaan kannanpas korteni tähänkin kekoon.

Meillä jatkuu elämä entisellään. Tuffe ja 2-vuotias Max Tuffenpoika (Tainan kasvatti, Mimoxin ja Meganin täysveli) elävät reipasta siilinelämää perheen muiden elukoiden kanssa. Viljakäärmeemme Siilo ja Veikka-Bertta Gustafsson, kuten myöskin nelivarvaskonnamme Sakuriina ja Mymmeli ovat pikku hiljaa asettautumassa talviteloille, kuten matelijoiden kuuluukin.

Itse olen edelleen luokanopettajana itä-helsinkiläisellä ala-asteen koululla. Juha-poikamme aloitti elokuussa lukion. Muutaman vuoden päästä me jäädään Jarin kanssa kahden..., vaan rakkautta riittää ja vielä 27 yhteisen vuodenkin jälkeen täytyy kehua, että parhaan puolison olen löytänyt! Vaikka Jari on allerginen kaikille karvaeläimille, on hän siitä huolimatta valinnut vaimokseen minunlaiseni eläinhullun ja suostunut jakamaan pesämme kaikenlaisten otusten kanssa.

[SoileJ]

Oli kiva lueskella vanhojen tuttujen kuulumisia.

Onni vaikuttaa voivan hyvin, sillä on nykyään oma aitaus jossa se saa juosta rauhassa. Uudistettu juoksupyörä on myös kovassa käytössä. Aiemmin syksyllä se taisi kaivata jotain vaihtelua elämäänsä: se raahasi fleecensä hienosta pesämökistä Koffin pahvilaatikkoon ja muutti sinne asumaan.

Onskusta on tullut vähän äksy vanhemmiten, mutta yhtä söpö se on kuin ennenkin

[Nocturnal]

Olenkohan minä vanha? Tai ehkä keski-ikäinen? Noh, kovin aktiivinen en ole ainakaan ollut, mutta...

Ensimmäinen siilini Tuhina tuli meille vuodenvaihteessa 2003-2004. Poika oli "kierrätyssiili", alunperin se oli eläinkaupasta ja ruotsalaista alkuperää. Raukka ei elänyt meillä pitkään, vaan kuoli loppukesästä 2004 kasvaimiin.

Sir Nipsu von Muumilaakso, Himosiilijunior haettiin Marjolta 2005. Poika voi hyvin ja pulskasti ja on edelleen sylisiili, joka pitää orjiaan päättäväisissä ohjaksissa Meille on piakkoin valmistumassa uusi talo joka tarjoaa Nipsulle paremmat mahdollisuudet touhottaa vapaana. Saapi nähdä mitä mieltä herra siitä on.

[pupunen]

Olipas mukavaa kuulla Onnin kuulumisia! Mammastakin on tullut vanhemmiten temperamenttisempi, jos lie sukuvika kun ei suksi luista.

Terkkuja Iiris-mammalta kohta nelivuotiaalle lapselleen!

[Kaisa]

On tosiaan mukava kuulla tiedän muidenkin "vanhojen" kuulumisista, monista kun ei ole kuullut mitään pitkään aikaan, kun en ole Tuffareillekaan saanut itseäni kammetuksi joka kerta.

[Pirjo Y]

Häh hää! Täällä kirjoittaakin takuuvarma vanha! Kävin tänään Lemmikkimessuilla Rokkikoiraa totuttelemassa ihmis- ja eläinvilinään. Kävimme tietenkin siiliosastolla ja niinpä aktivoiduin tekemään erikoisponnistuksen ja käymään sivuilla.
Ensimmäinen siili Luna tuli minulle sattuman sanelemana elokuussa 2002. Siiliyhdistys oli perustettu samana vuonna ja olin saman tien messissä.
Kävin katsomassa kuvapalstallakin ja kun jo Giovannin kuvan näkeminen aiheutti voimakkaan murhemielen, niin en siellä enempää seikkaillut. Nyyh! Liian moni rakas on poistunut elämääni sulostuttamasta. Luna eli 4-vuotiaaksi, samoin sen puoliso, Elämäni Siili Sirius. Jotenkin tuntuu, ettei Siriuksen kaltaista voi tulla toista. Se oli todellinen kesysiili. Kesysiili Giovanni menehtyi myös, joten menetin 3 rakasta vuoden sisällä Pikasiili, unohtumaton Amon, menehtyi ihan kesken matkansa enkä vieläkään ole lakannut pikkuista panosiiliä kaipaamasta.
Lunan ja Siriuksen tytär Musca voi edelleen loistavasti. Se on nyt 4,5 vuotias ja ei ole sairastanut yhtään mitään. Eläinlääkäri on sille tuntematon. Muskotin tytär Kilju K. Kääpiösiili on emonsa kuva, eikä minulla ole kaikin ajoin aavistustakaan kumpi on kumpi...
EP Anemone melskaa entiseen malliin. Zaniah majailee ns. sijoitettuna tuttavaperheessä, jonka tytär ihastui siihen niin järjettömästi, ettei mikään muu lemmikki tullut kyseeseenkään! Siellä se saakin ykkösluokan kohtelun ja olemme jatkuvasti yhteydessä siihen. Sen outo suusairaus on edelleen ihan samassa jamassa. Ei häiritse siiliä, lähinnä lievä kosmeettinen haitta.
Majailemme Jäkessä 2-kerroksisessa rivarissa siilien ja koirien kanssa. Rakkeja on nyt peräti 4. Perunkarvaton Justiina ja meksikonkarvaton Salsa siedättivät meidät niin hienosti, että voimme hankkia pari "luksusmallia" joilla on vallan karvatkin! Iso poika Rokki on rodultaan Cane corso ja näköjään ei ole ainakaan siilintappaja Anemone on ottanut hatkoja siililästä ja selvinnyt hengissä. (Ylläri pylläri, mikä nyt eepetä uhkaisi) Joulupukki kaivoi pussistaan viime jouluna vielä pienen sintin, silkkiterrierin, hoitamaan sylikoiran virkaa. Tästä Zeni onkin selvinnyt menestyksekkäästi. Koiraa on siis neljästä kilosta viiteenkymmeneen. En ehdi mihinkään pahantekoon, koska kaikki aika menee musiikkiviihdepalvelufirmani hoitamiseen, rakkien hoitamiseen, siilien ja akvaarion hoitamiseen. Ai niin, pannaan hoidettavien listaan myös nämä kaksijalkaiset karvattomat. Petra on jo 13-vuotias teini-ikään tuleva neito ja Erik 12 v. alkaa näyttää jo nuorelta mieheltä. Ja pelistä katsoo minua lähes viisikymppinen vanha kurpsahtanut pieru. Kosmetiikkateollisuus on pelastajani keikoilla, niin että kehtaa vääntäytyä ihmisten ilmoille heitä laulattamaan ja tanssittamaan.
Minua puolestaan hoitaa gourmet-Kaitsu edelleen Siinä vasta mies! Tosin ainainen taistelu kiloja vastaan jatkuu juuri tämän johdosta. Rokkikoira on Kaitsun poika. Kotonamme kuuluu jatkuva lässytys IIIISIIIIIN POIKA, hyyyyvää poikaaa!
Minua hemmotellaan siitäkin edestä, että nuo edelliset elämänkumppanit eivät sitä niinkään harrastaneet... Saanpahan vanhoilla päivilläni nauttia tosi miehestä.
Siilit ovat juuri nyt evakossa ja asuvat saunalla. Meillä on lattiaremppa alakerrassa. Muutin minä mihin vaan niin joku perhanan remontti seuraa elämääni. Esim. meille johtava tie on jo toista vuotta korjauksen alla. Uusivat vesi- ja viemäriputkia eli tie on aina auki jostain kohti ja saa alvariinsa ihmetellä, että mistäs tällä kertaa pääsee kotio. Pah!
Viime yönä keikalta tullessa katselin saunan lasiovelta. Siellä köllöttivät mukavassa lattialämmityksessä emo ja tytär ja Ansku pansku viipotti touhukkaana kuten aina.
Tällaista tänne siililään/koiralaan. Ps. naapurissa on kissala, siellä oli 9 kisua meidän koirien juoksusparraajana kun kahdella natulla oli pennut

[Tiina]

Ihanaa, tänne on tullut kuulumisia jo melkein kaikilta vanhoilta kavereilta! Pitäisiköhän nuorempien tueksi perustaa seniori-siilistit Oltaisiin sitten nyky-aktiivien tukena tarpeen tullen.

[miia]

tuo lienee hyvä idea. kamala kun nyt alkaa miettii ni siit on jo hirveen pitkä aika kun yhistys syntyi ja aloin mukana kulkee. kiva tosiaan kuule mitä meille ns vanhoille kuuluu vaikka henkisestihän kukaan meistä ei vissiin vanha ole joku seniorien muistelu ilta ois kyl paikallaan