Siili ihan kylmissään, horrostamisesta.

[ritvis]

No johan on etunojaista ja mitätöivää keskustelua. Tulee mieleeni eräs yleislääkäri joka oli vuoren varma diagnoosistaan vaikka 2 erikoislääkäriä oli aivan eri mieltä asiasta. Oli siis ihan jankuttamiseen saakka omaa mieltään kuten tämä JariL. JariL:n provo ei ole kuitenkaan ihan hukkaan mennyt. Horrostaminen asiana on sinänsä kyllä mielenkiintoista.

[Katinka]

Taidankin itse ruveta horrostamaan.... Taitaa olla ainoa keino selviytyä tästä hysteriasta

[Soili]

Minä voin tunnustaa, että olen kerran vahingossa jättänyt Äijän kesällä tilaan (mökin keittiö), jossa lämpötila laski 14 asteeseen. Ei ruvennut horrostamaan, mutta oli tosi äkäinen aamulla kauhistuneelle orjalleen.
Vaikea muuten uskoa, että siili ei lämmetessä horroksesta heräisi, horrostaminenhan on selviytymiskeino.

[tini]

toisessa aiheessa oli tästä juttua miksi lemmikkisiili ei horroksesta selviäisi.
Lainauksia mariannen jutuista aiheessa siilin näköinen otus:
"Meidän lemmikkisiilit kykenevät horrostamaan. Ne saattavat luonnossa olla ns. horroksessa, mikäli on kuivaa tai ruokaa ei löydy. Kylmän takia ne eivät horrosta, kuten eurooppalaiset siilit esim. Suomessa.
Lemmikkisiileillä ei kuitenkaan ole tarvittavaa energiamäärää horroksesta heräämiseen, vaan se saattaa olla kohtalokas siilille, mikäli se on horroksessa muutamasta minuutista muutamaan vuorokauteen.. siilin ravintotila huomioon ottaen. "
"Afrikkalisen siilin rasvanlaatu on pitkään horrostamiseen vääränlaista. Puhekielessä puhutaan valkeasta ja ruskeasta rasvasta, ruskea rasva on välttämätöntä pitkässä horroksessa ja sitä valkovatsat eivät kehitä. "

[Tiina]

Tässä kokemus ihan tältä päivältä.

Viime viikonloppuna meidän nuorin siilimme Pikkuli (2 vuotias)vähensi radikaalisti syömistään. En ollut siitä kovin huolissani, koska Pikkulilla oli painoa lähes 600g. Maanantaiaamuna ensimmäisen kerran havaitsin, että Pikkuli ei ollut syönyt mitään, ei matojakaan! Eikä ollut juossut juoksupyörässä. Sama tilanne ihan tähän päivään asti. Keskiviikkona pesimme Pikkulin ja pidimme sylissä ja punnittiin. Paino oli 555g. On ollut apaattisen oloinen, mutta vaihtaa kuitenkin lepopaikkaa.

Tänään tuli sitten mitta täyteen ja Jari vei Pikkulin lääkäriin. Olen valmistautunut siilipopulaatiomme vähenemiseen, koska porukka alkaa olla jo iäkästä, mutta en sentään vielä Pikkulin sairastumiseen! Pikkuli painoi 530g ja ruumiinlämpö oli 33 astetta. Diagnoosi: valmistautuu horrokseen.

Sitten miettimään syitä. Ruokaa on ollut tarjolla ja valoisuus lisääntyy koko ajan. Meillä on makuuhuoneessa ollut aivan tolkuttoman lämmin ja olemme säätäneet urakalla lämmitystä. Pikkulin kämpässä oli lämpöä 19 astetta, normaalin 22-23 asteen sijaan. Nyt sitten lämpömatot peliin. Katsotaan, miten käy.

[Amanda]

Meillä ei riitä Siirille 19 astetta
21 vähintään, tai muuten on varma horrostusyritys tulossa.

Pidetään peukkuja silti Pikkulille

[tini]

Voi pikkulia :O Meillä on jatkuvasti 22-23 koko kämpässä sisällä lämmintä kaikkien elukoiden (ja minun, vilukissan) takia eikä koskaan ole horrostamista tai sen yritystä ONNEKSI missään muodossa ollut
Tsemppiä tiinalle, jarille ja pikkulille!

[Tapsu]

Joo toivottavasti Pikkuli kuntoutuu.
Meillä Taavi ei ole koskaan horrostanut, mutta hän on vain viikonloppuisin vapaasti lattialla, muuten suuressa kaksikerroksisessa häkissään. Pakkasten aikaan emme laittaneet häntä vetoisalle lattialle edes viikonloppuna, koska laittiamme lämpö on n. 20 astetta. Huoneenlämpö 21-22. Pakkasella vetää lisäksi ikkunoista, vaikka ne on tiivistetty.
Sen olen huomannut, että puikulamme menee aina viikonloppuna muovifroteen alle lattialle nukkumaan, vaikka mökki olisi käytettävissä.
Tuhisee tosi kiukkuisena, kun hänet kiikutetaan lämpimään mökkiin eli olen tullut siihen tulokseen, että jos jatkuvasti varsinkin kovien pakkasten aikana olisi yöt vapaana lattialla, horrostamisen vaara voisi olla olemassa, koska tykkää nukkua muovifroteen alla lattialla tai muuten voisi vilustua.
Jos horrostaminen taas johtuisi ravinnonpuutteesta, horrostamisen pelkoa ei olisi.

[Kati_O]

Pitipäs kaivaa tämä aihe pitkästä aikaa esiin, ja vielä näin oudosti kesäaikaan. Meillä koettiin todellisia kauhunhetkiä eepee Dinon kanssa tänään aamulla. Osittain kyse saattoi olla lievästä myrkytyksestä, joka sitten johti horrostusyritykseen. Kurjaa hommassa vielä oli se, että itse olimme poissa kotoa klo 22-02 joten en ihan tarkkaan tiedä tapahtumien kulkua.
Lisäksi parvekkeen ovi oli ollut yön auki, mutta mielestäni yö ei ollut mitenkään hirveän kylmä, eikä Dino yleensä ilman viilennyttyä edes mene parvekkeelle. Meillä on lasitettu partsi, ja lasit olivat kiinni. Ovi on yleensä aina auki, koska kesäisin asunnossa on todella lämmin ja se on ainoa keino laskea lämpöä hiukan.

Tänään kun heräsin puolen päivän maissa, kävin kahvinkeiton jälkeen huutelemassa Dinoa olohuoneessa, missä se siis oli ollut yön vapaana. Viimeksi olin nähnyt sen illalla klo 21 jälkeen normaalia lenkkeilyään harrastamassa, ja jätimme sen sitten vapaaksi kun lähdimme elokuviin. Elokuvista tullessamme meninkin melkein suoraan nukkumaan, eli en tiedä oliko Dino jo silloin horrostustilassa. Aamulla siis halusin nähdä minkä paikan Dino oli valinnut nukkumapaikakseen joten huutelin sitä, mutta normaalista poiketen se ei herännyt, mistään ei kuulunut rapinaa. Menin tutkimaan kuljetusboksia lattialla, ja sieltä kuuluikin siten raskasta puhinaa kun fleecekasaa tökin. Kaivoin siilin esille, mutta se vaan makasi kyljellään pää piikkien suojissa ja puhisi. Otin kuppiin jättiksiä, ja päästin pari niistä lattialle. Normaalisti Dinosta karisee unihiekka saman tien kun matoja tarjotaan, nyt se vaan kurkisteli hiukan fleecen seasta. Houkuttelin jopa siten että tyrkytin aika lähelle nenää yhtä matoa, mutta Dino ei vaan liikkunut. Lopulta se nousi seisomaan, ja huojui kuin humalainen. Se tuli boksista vaivaisesti pois ja huojui lattialla, näytti sekavalta ja kaatuili kyljelleen aina kun yritti kävellä. Siinä vaiheessa avomieheni meni tutkimaan parvekkeen, jossa meillä kasvaa mm. ruusupapua (myrkyllinen, ei tappava), ja löysi pudonneen kuivan lehdenriekaleen lattialta. Dino oli siis todennäköisesti maistellut sitä, koska se syö kaiken minkä löytää. En tiedä onko tällä yhteys kylmettymiseen, mutta saattaa olla että se tekee olon uneliaaksi.

Siinä vaiheessa otin siiliressukan käteen, ja se oli todellä kylmä! Siis niin kylmä että en käsitä miten se edes saattoi saada itsensä niin kylmäksi! Se kyllä söi jättiksiä, mutta leuat liikkuivat todella hitaasti. Käärin siilin fleeceen ja pidin paketin itseäni vasten ja käärin peiton ympärillemme. Avokki toi vielä kuumavesipullon ja sillä koitimme kangistunutta siiliä lämmittää. Tarjoilin sille pillarsseja välillä, kun niin pelkäsin että se lakkaa hengittämästä kokonaan, syödessään se näytti hiukan pirteämmältä. Eepeen omistajat voivat kuvitella paniikin määrän, kun normaalisti supervilkas siili vaan makaa paikallaan silmät puoliummessa ja antaa koskea esim. naamaansa ja korviinsa. Ja se kylmä vatsa vasta tuntuikin pahalta, sillä hetkellä ihmettelin että miten mikään niin kylmä saattoi olla elävä

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Noin tunnin päästä Dino oli melkein ennallaan, ja annoin sille paljon ruokaa ja petasin sen lempparinukkumapaikkaan fleecekasan ja kuumavesipullon. Se juoksenteli hiukan, söi kaiken ruoan ja meni sitten pullon viereen fleeceihin nukkumaan. Äsken se heräsi taas, ja oli aivan entisellään. Tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti vimeinen kokemus horrostusyrityksestä, toivottavasti kukaan ei joudu samaan tilanteeseen.

Ja parvekkeen ovi pysyy tästä lähtien meillä yöt kiinni, jos on pienikin epäilys että yöllä on viileää.

[Memma]

Kati_O: Käypä lukaisemassa mitä juuri satuin kirjottamaan veljestä tuonne sairasosaston puolelle. Ares teki saman tempun tänään, tosin huomattavasti lievemmässä muodossa. Tällä perusteella en siis usko mihinkään myrkytykseen Dinon kohdalla, koska Areksella on oma aitaus siilien omassa huoneessa, johon ei mitään myrkyllistä pääse. Olisikohan pidentyneet pimeät ajat sekoittaneet veljesten pään? Tuo kännissä huojuminen on Areksellekin hyvin tyypillistä. Aluksi myös lämmitimme sitä huolissamme kuumavesipullolla, mutta siinä sille tuli vain hiki. Saman asian ajaa, jos sen "pakottaa" liikkumaan. Tietenkin jos kaveri on ihan kuutamolla niin silloin itsekin kaivan lämmitystarvikkeet esille ja Ares saa nauttia lämmöstä ja rapsutelusta sylissä (mihin se muuten harvoin pääsee ikävien taipumustensa ansiosta), mutta yleensä se ei ole tarpeen. Jos Dino on veljeensä tullut niin noita tapauksia tulee sattumaan lähes kerran parissa kuussa koko pimeähkön vuodenajan ympäri, vaikka samassa tilassa asuvat tytöt eivät reagoi tilanteeseen mitenkään. Viime syksynä ensimmäinen kerta tosin oli vasta lokakuussa muistaakseni, ja osuutta saattoi olla pienellä vedolla, jolle Ares mahdollisesti oli altistunut, mutta nyt sekään ei ole mahdollista, ellei veto sitten tule katossa olevasta ilmanvaihtoventtiilistä.

Tsemppiä teille! Tuo aina onnistuu säikäyttämään kovasti, mutta muutaman kerran jälkeen se jo hoituu rutiinilla kuntoon.

[Memma]

Olen näköjään itse kirjoitellut tänne viimeksi. Ares on ihan mahdoton. Puolentoista viikon sisällä koittanut horrostaa kahdesti. Lämpöä riittää 22astetta ja tytöt voivat hyvin, joten en usko sen siitä johtuvan. Lattialämmityskin meillä on, joten pitäisi olla entistä parempi. Olenkin miettinyt miten talvesta selvitään, jos jo syksyllä on tällaista ennen kunnolla pimeitä ja kylmiä aikoja.

Sitä vain olen ruvennut miettimään, että voiko jatkuvat horrosyritykset olla merkki jostain vakavammasta? Ares voi hyvin, korkeintaan on vähän tylsistynyt ajoittain kun pääsee aiempaa vähemmin pois aitauksestaan. Silti en voi olla miettimättä mistä moinen johtuu kun päällisinpuolin kaikki on niin kuin pitääkin.

[Katinka]

Vanha tuttu aihe
Minä luulisin, (ainakin toivon) että ei ole syytä huolestua horrosherkän siilin terveydentilasta. Muska on alusta lähtien yrittänyt horrostella keväisin ja syksyisin, välillä talvisinkin, ja se on ollut ihan terve tähän asti. (täyttää 3 joulukuussa) Muskan poika Pate joka muutti meille taannoin, on perinyt saman ominaisuuden. Tosin Pate asuu meillä yläkerrassa jossa on lämpimämpää joten toivottavasti hänen kanssaan vältymme horrostamiselta.

Meillä näyttää siltä, että jo muutaman asteen laskun jälkeen Muska rupeaa horrostelemaan. Toivottavasti kyse on vain eri yksilöiden ja sukujen ominaisuuksista

[Kati_O]

Meillä ei ole ollut enää horrosongelmia, en sitten tiedä mistä johtui. Muistaakseni kolme kertaa toistui aika pienen ajan sisällä, mut nyt ei ole ollut mitään. Yksi mikä tuli mieleen on että paino voisi vaikuttaa jotenkin asiaan. Toki lähtökohtana on että toiset siilit vaan yksilöinä ovat helpommin horrostelevia kuin toiset, ja toisilla lämpötila vaikuttaa asiaan enemmän kuin toisilla. Meillä Dino oli minun huomaamattani lihonut noin 600 grammaiseksi (kauhisteleville tiedoksi että ep Dino on aika raamikas ja voimakasrakenteinen siili eikä vieläkään pulleron näköinen vaikka onkin rasvakerrosta hiukan), ihannepainonsa on mun mielestä pikkuisen alle puoli kiloa. Silloin kun lihosi, alkoivat suurinpiirtein myös horrostelut. Yhdellä kerralla tuoreruoka oli illalla unohtunut ja Dino oli saanut vain muuman kuivatun silkkitoukan ja jokusen raksun. Tuli mieleen että onkohan Dinon 'koodauksessa' sellainen käsky, että kun painoa on tarpeeksi ja yhtäkkiä ravintoa ei tulekaan entiseen malliin, niin keho lykätään heti säästöliekille.

Hankalia juttuja nää on, ja ihan hirveä hetki se on kun ensimmäisen kerran näkee siilinsä horrostokkurassa. Eurooppalaisilla siileillä on kuulemma sellainen ominaisuus, että saattavat mennä horrokseen jo hyvissä ajoin ennen todellista pakkoa, jopa elo-syyskuun vaihteessa, jos vaan vararavintoa on kerättynä kroppaan tarpeeksi. Sitten taas ne jotka eivät ole sitä tarpeeksi saaneet jatkavat ruoan etsintää ihan viimeiseen asti.

[Marianne]

Tänään huomasin, että meidän ahmattiherramme Nukka ei ollut syönyt yöllä mitään. Kauhuissani herätin sen makuuputkestaan, ja hengissä oltiin, mutta ihan kankeana. Ajattelin ensin pahinta, että aika alkaa jättää tästäkin siilurasta, mutta sitten tuli mieleen, että ehkä sen on vain kylmä.

Laiton patterin lämpöisemmälle ja lämmitin siiluraa kädessä. Laiton sitten asumukseensa ja parin tunnin päästä ukko oli vetämässä jääneistä safkojaan. Kävely oli kankeana ihan semmoista vaappuvaa ja horjuvaa. Samanlaista kuin vanhalla eläimellä, kun se alkaa olla kuolemassa. Hui kun pelästyin... Mutta nyt äijä on vetreä ja normaali, liekö vain jäässä. Täällä on ollut kylmempi kuin aikaisemmin syksyllä...

[Kati_O]

Marianne tiedän tunteen! Onneks tuo on suhteellisen harmitonta, siis jos ei muusta ole kyse kun horrosteluyrityksestä. Meillä sitä on mietona nyt pimeään aikaan ollut muutamia kertoja. Pahoja ei ole ollut pitkään aikaan, siis hidastusta on huomattavissa mut kävely kuitenkin onnistuu. Dino on ollut laihiksella, ja paino on enää 525g, ja lämpöä on kämpässä riittävästi.

Meillä tuo päivävalon polttelu on ehkä auttanut, eli pistän töihin lähtiessä valon päälle, siten että valaisee aitauksen, ja sitten iltasella täällä on muutenkin valoa kun ollaan kotona. Ainoa pimeä hetki on yöllä yhden-kolmen jälkeen aamupäivään asti, silloin ollaan varmasti nukkumassa kaikki (myös Dino). Kun lähden aamuvuoroihin, on kämpässä hetkisen aikaa enemmän valoa aikaisin aamulla, ja usein Dino käy moikkaamassa kopin ulkopuolella silloin. Dino heräilee kunnolla edelleen noin klo 18-19, oli valot tai ei. Jotenkin valo tuntuu vaikuttavan, mutta en kyllä mekanismeja ymmärrä Toi kahju kun tuntuu hereillä viihtyvän juurikin valoisassa, mutta kuitenkin päiväuni sujuu paremmin sekin kun on valo päällä. Outoa..

Ajattelin muuten yhdistää jossain vaiheessa siilin ja kukkien hyvinvoinnin ja ostaa kasvilampun tonne olkkariin. Toukokuun tuffareilta voittamani lihansyöjäkasvit voi todella huononosti nyt, ja yksi jo heitti henkensä