Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **Kikke** » 22 Loka 2007, 19:06

Meille muutti vielä tänään lauman jatkeeksi Ainutlaatuinen Prinssi

Mustuaismiestä ei tässä talossa pitkään aikaan olekaan ollut

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 22 Loka 2007, 20:47

Ketä vielä puuttuu vanhasta kaartista? Ainakin Yrjänän porukka. Aika hienosti on sakki tähän vastannut. Perustetaan vaan sennujen klubi, mutta éhkä sille pitäisi keksiä joku toinen nimi, koska esim. Miia ja Kikke ja kumppanit eivät mitenkään ikänsä puolesta voi olla senioreja ;-)

Mielenkiintoista on se, miten moni meistä vanhoista pieruista on kasvattanut perhettään koirakansalaisilla! Ja karvatonkoiraharrastus on imaissut mukaansa minun lisäkseni Innostuneen Siilin ja Tawnian. Kikelläkin liippasi läheltä, mutta hän päätyikin kiinanharjakoiran luksusmalliin karvoilla ;-)

Kirjoittaja **Tiina** » 23 Loka 2007, 08:31

Zoozoo on vielä hukassa! Eikö mokoma enää vieraile palstalla?

Villakoiriin on meidän lisäksi hurahtanut Iinan perhe. Seniori muuten tarkoittaa myös kokenutta. Nimi ei kuitenkaan varmaan ole ongelma, on tässä eräät miettineet yritysten nimiäkin;)

Kirjoittaja **Marianne** » 23 Loka 2007, 11:15

Joo, ja Tarja L, Iina P, Marcin... on muitakin varmaan?

Kirjoittaja **pupunen** » 23 Loka 2007, 12:15

Russeleitakin löytyy ainakin kolmelta seniorilta.

Tänään lähtee mamma eläinlääkärille.

Kirjoittaja **pupunen** » 23 Loka 2007, 16:56

Mä nyt päädyn tähän keskusteluun pistämään kaikki kuulumiset, ja varmaan tää on niitä harvoja keskusteluita joita täällä jaksan seurailla muutenkaan.
Mamma kävi siis lekurissa, eka ultrattiin massu eikä siellä mitään hälyyttävää näkynyt, iso rakko vain. Niinpä lekuri alkoi painella mahaa niin että sai mamman pissaamaan, ja tutki näytteen. Siellä oli tulehdussoluja ja sauvabakteereita, joten taidettiin kuitenkin jälleen selvitä säikähdyksellä vanhan akan kanssa. Mamma näytti kyllä kohtuullisen kypsälle ultran ja pissatouhun jälkeen, silmät oikein siritti viiruina vuorotellen, kirosanat voi lähes kuulla.

Sai kovasti kehuja reippaasta olemuksestaan ja helposta käsittelystä, mamma on niin pehmo...

Vaihdettiin antibioottia laajempaan kirjoon, jospa se siitä.

Kirjoittaja **Tiina** » 23 Loka 2007, 19:14

Loistavaa pupunen, mukavia uutisia.

Minä olen kyllä selvillä Tarjan ja Iinan kuulumisista. Saisivat kyllä itse tulla kertomaan, täytyypä vähän vihjata.

Pijon ehdottama "siilisennut" kuulostaa kyllä mainiolta

Kirjoittaja **iina** » 27 Loka 2007, 23:00

Minä olen yksi "hukassa olevista" vanhoista. Meillä porskuttaa edelleen 2 afrikkalaista kääpiösiiliä: Rokkisiilin Wanda ja sen tytär SY Iltatähden Wivian. Wanda täytti syyskuun 12. päivä 3 vuotta. Wivianille tulee 2 vuotta täyteen tammikuussa 2008. Egyptiläiset pitkäkorvasiilit Väinö ja Korvakkaan Nekku ilahduttavat myös päiviämme. Väinö täyttää 4 vuodenvaihteessa ja Nekku 3 vuotta marraskuun 11. päivä. Siilien lisäksi meillä viipottaa nykyään keskikokoinen aprikoosi villakoira Viivi. Viivillä on ikää 8 kuukautta. Niin kuin Tiina sanoi, olemme täysin hurahtaneet villakoiriin koko perhe:) Viivin kuvia voi katsella uusilla kotisivuillamme. Sieltä löytyy myös meidän siilien kuvia ja vähän siilitietoutta. Sivujen teko on vielä kesken, mutta jos haluaa käydä kurkkaamasa osoite on tässä: <a href="http://www.villisviivijasiilit.com" target="_blank" rel="nofollow">www.villisviivijasiilit.com</a>
Ihanaa, kun tällainen vanha akka osaa tehdä itse kotisivut (Tiina ja Pasi ovat kyllä vähän avittaneet minua, kun on tullut mutkia matkaan). En olisi pari vuotta sitten kyllä uskonut kykeneväni tähän! Kyllä se vanha siilistikin vielä oppii uusia temppuja;)

T. Iina

Kirjoittaja **Anne57** » 31 Loka 2007, 09:58

Kuulumiset täältä Espoon Punametsästä,täällä elelee edelleen Topi-herra hyvissä voimissa. Topi täyttää 16pv.joulukuuta 4vuotta. Herra on pysynyt hyvissä voimissa,eläinlääkäriä ei ole tarvittu,hampaat on kaikki tallella ja painokin on nyt pysynyt kurissa(n.620g).Topilla on hyvä ruokahalu aina,mitä vaan eteen annetaan kaikki uppoaa ja mitään ei ole tähän mennessä koskaan jäänyt lautaselle.Topi elelee meillä omassa huoneessaan aika erakkona ,koska poikani on saanut siiliin niin kovan allergian etten voi sitä alakertaan tuoda jos poika on siellä.Mutta luulen että Topi on tähän kovin tyytyväinen,ettei häntä käy kuin yksi orja hellimässä.Topi tuntee syöttäjänsä,tulee heti haistelemaan varpaat eikä pienistä hätkähdä. Vanhemmiten alkanut pyöräilläkin orjan ollessa paikalla. Ihana lällykkä siili Topi on ollut aina. T.Anne

Kirjoittaja **iina** » 03 Marras 2007, 13:06

Täytyy päivittää kuulumiset ikävissä merkeissä näin pian. Eilen lähti rakas ja kiltti EP-siilimme Väinö kipittelemään sateenkaarisiltaa pitkin eläinlääkärin avustamana siilien taivaaseen 3 vuoden ja 10 kk iässä:( Suussa oli paljon mätää ja lisäksi lääkärillä oli vahva suukasvainepäily, joten päädyimme eutanasiaan, koska Väinöllä oli selvästi kipuja ja hoitoennuste oli lääkärin mukaan erittäin huono. Ikävä on suunnaton!

T. Iina

Kirjoittaja **Tarja** » 03 Marras 2007, 20:51

Ensiksikin osanotto Paasialoille Väinön poismenon johdosta meidän poppoolta.
----------------------------------------

Tämä on hyvä viestiketju! Kiva lukea alkuaikojen pioneerisiili-ihmisten kuulumisia! Tässä meidän kuulumiset:

Siiliharrastuksemme alkoi vuoden 2003 alussa. Tuon vuoden aikana meille muutti kolme siiliä, Kaapo, Esi-Isä ja Hertta. Ihmeellisintä on, että tällä samaisella siilikokoonpanolla mennään yhä elämää eteenpäin. Yhtään siilin kuolemaa ei ole vielä omakohtaisesti kohdalle sattunut.

Kaapo täyttää jouluna viisi vuotta. Hänen elämänsä on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. Terveyttä on riittänyt, kaksi tv-esiintymistä ja kaksi elokuvaroolia on takana. Kolme poikuettakin hän on maailmaan siittänyt. Tämän vuoden Kaapo on sairastanut erittäin hitaasti etenevää suusyöpää. Tämä on aiheuttanut sen että ruoka muussataan hänelle nykyään. Hampaat ovat liki kaikki tippuneet pois. Pari tulehdusta on suussa ollut ja ne on hoidettu pois antibiooteilla. Kaapo pyöräilee joka yö, on todella vilkas edelleen. Eli saattaapa hyvinkin elellä vielä tovin aikaa, toivottavasti.

Hertta on nyt reilu nelivuotias. Hän on potrassa ja aktiivisessa kunnossa. Pyöräilee ja syöpöttelee. Hertalla on aina ollut taipumusta horrosteluun, niin nytkin talven tullessa. Joten sen suhteen saa olla tarkkana. Hertta ei koskaan oikein kunnolla käsikesyyntynyt vaikka sinnikkäästi yritimmekin hänestä sylisiiliä tehdä. Lopulta päätimme olla stressaamatta tyttöä enempää ja hän saa elellä suht rauhassa, käsittelemme silloin kun on tarpeen. Hertta on todella kaunis siili ja sitä onkin mukava ihailla ja katsella kun se touhottaa.

Intilalainen pitkäkorvasiilimme, Esi-Isä, on legenda jonka kaikki me vanhat siilistit muistamme. Hänelläkin on jo ainakin 4v6kk mittarissa, kenties enemmänkin. Meno on aina ollut railakasta ja on edelleen, vanhemmiten meno vaan kiihtyy. Vauhdikasta Esi-Isää on hoidettu lukuisia kertoja eläinlääkärissä mm. jalkavammojen ja ihotulehduksen johdosta. Hänen elämänsä varrelle on mahtunut yksi tv-esiintyminen, muutama lehtijuttu, pari hyppyä pöydältä alas, yksi parketin alle, purueristykseen kaivautuminen (ja lattian purku keittiöstä parin neliömetrin alueelta), kolme kertaa on hius kiertynyt jalan ympärille niin että amputaatio on ollut lähellä. Lisäksi hän on hoitoreissulla kaivautunut Tiinan ja Jarin hormiin, sotkenut koko sauna-kylpyhuone-pukuhuone-akselin noella sekä meinannut aiheuttaa Tiinalle sydänpysähdyksen. Lisäksi Esi-Isältä on pentuvaiheessa purtu molemmat korvat poikki (en tiedä missä maassa ja missä olosuhteissa se on tapahtunut) mutta hän on suomen ainut pätkäkorva-pitkäkorvasiili. Esi-Isä viettää villejä vanhuudenpäiviään syömällä 5-10 jättijauhista päivässä plus lisukkeet päälle, hän on KAIKKIruokainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Hertan tapaan hän yrittää sitkeästi horrostaa talven tullen, yleensä joulukuussa kaamosmasennus helpottaa ja horrostustaipumus poistuu.

Muut kuulumiset:
Vuonna 2006 meille saapui alaskanmalamuuttipentu Juri. Sen jälkeen ei ole elämästä vauhtia puuttunut. Nyt Jurin ollessa 1v 7kk täytyy todeta, että kyllä hänestä on ihan kunnollinen ja rehti koirakansalainen varttumassa. Jos joku miettii malamuutin hankkimista niin voin evästää päätöksentekoa sanoilla "mikä tahansa muu rotu on helpompi

". Mutta kun kerran on malamuutin kanssa päässyt elämään ei sitä kokemusta hevin pois antaisi. Malamuutti on äärimmäisen viisas, alkukantainen, itsenäisesti ajatteleva ja toimiva rekikoira. Sen lisäksi Juri on maailman vahvin ja ihanin nalle. Nyt meillä odotellaankin kieli pitkällä, josko eteläänkin saataisiin kunnon Disney-talvi, että pääsisi rekiretkille Jurin kanssa.

Uskaltaisin sanoa, että meille taitaa tulla vuoden 2008 aikana toinen koira. Rotu jääköön vielä salaisuudeksi

Tarja ja Riku

Kirjoittaja **zoozoo** » 04 Marras 2007, 01:02

Eläintarhan täti ilmittautuu!

Kiva kuulla vanhasta kaartista. Työhommelit on vetäneet vanhasta mehut ja en ole paljon enään koneella illalla jaksanut istua. Päivät kun menee päätettä tuijottaessa.

Siilimaailmassa on hiljaista, ja kasvatustoiminta on jäissä. Likka voi hyvin ja porskuttaa, mutta poikasten teettäminen jäi ekan hammasvaiva jutun jälkeen. Heppu vanhin tiikerisiilini on teräkunnossa ja voi huvin ja puree kuin pe****e. joukon jatkona on Muffin neiti josta haaveilin sussua Hepulle, mutta ei se iso lätty antanut sille ja nyt sillä on jo liikaa ikää. Kun tuo vanha poppoo joskus putoilee etsin taas itselleni sen aprikoosin kahden edesmenneen komistukseni Kassun ja kannistukseni Blondin tilalle.

Muu elikkomaailma on suht samassa mallissa kun ennenkin mutta hevot on lisääntyneet. Takapihaa tallaa herra Ljosprins (ori) ja hänen rouvansa Lise ja heidän lapsensa Vappu-Marikki. Poppoota komistaa mamma Tumppu ja poikansa Jymy. Molemmat rouvat ovat myös uudelleen raskaana joten kesälle on taas pikku heppoja tiedossa. Mulla on siis näistä kaksi puolikasta Lisestä ja Vapusta puolikkaat ja loput on onneksi naapurin, mutta hommaa niissä on.

Koiria on tällä hetkellä neljä. Russelit Pipa ja Lilli. Pipa on vuoden vanha höpöstys jolla on lepakkokorvat (pystyssä) ja Lilli on takakireä ämmäkoira. Sitten on poika Valtteri ja hänen tyttärensä Hilma, meidän metsäkoirat. Ja näillä kaikilla luksusmalleilla on siis karvat, tämä Pirjolle tiedoksi. Olen aina panostanut laatuun

Kissoja on kolme Pelottava Ponzo, Lakka ja Vattu. Hauskoja tyyppejä jokainen.

Kilppari Kalle otti ritolat aitauksestaan ja katosi. Nyt Kalle herra lienee kilpparien taivaassa. Undulaatti pate laulaa edelleen. Sampit Mira ja Markus on kuolleet ja gerbiilt myös. Mutta puput porskuttaa.

Ukko on sama, lapset on teinejä ja välillä ne on tosi syvältä, mutta ihania. Asuinpaikka sama ja elämä ihanan perinteisen tasaista.

Koiraa en saa viidettä, just tänään kinusin. Kurjia noi realisti miehet...

Kirjoittaja **Marja** » 11 Marras 2007, 22:01

Osanotto meiltäkin Väinön poismenon johdosta.

Kyllä täällä on seurattu palstan menoa, mutta ei ole kauheasti tullut kirjoiteltua ^^;;;

Yrjänä on kohta 4 vuotias siiliherra. Uskomattoman suloinen mamman kesy mussukka. Kesällä vaivanneesta kasvaimesta on selvitty ja suun infektiotkin ovat rauhoittuneet. Joten eiköhän tuo mamman sulostuksena vielä pitkään tuhise.

Artemis 2 v, tuo pitkäkorvaruhtinatar tuntee oman arvonsa ja ego on edelleen norsun kokoinen. Yöaikaan jahtaa pois reviiriltään juoksemalla piikkipallona suoraan päin nilkkaa. Mutta mitenkäs alle 500 grammaa saa 60 kg liikahtamaan? Ei sitten mitenkään, mutta liikuttava tuo sen usko omiin kykyihin silti on.

Niin ja ukkokin on sama muutes o.~ Asiat tärkeysjärjestyksessä.

Kirjoittaja **Salla L** » 02 Maalis 2008, 12:39

Laitetaampas nyt tänne, kun en uutta topicia viitsi aiheesta aloittaa.
Siilipappamme Koistinen täyttää tänään neljä! Onnittelut sisaruksille myös!

Terveenä ja reippaana on oltu, toivottavasti siis vielä ensi vuonnakin vietetään matokekkereitä.

T: Salla ja Ville

Kirjoittaja **miia** » 02 Maalis 2008, 12:55

Nanna siili juhlii myös tänään 4v. syntymäpäiväänsä ja laittaa onnittelut veli "koistiselle"
piikit ovat harvenneet mutta vaihtia piisaa

Suomen Siiliyhdistys

"Vanhojen" uudet kuulumiset