Suomen Siiliyhdistys

Tässä tulee kauhugalleria. Hermoheikot ja ne, jotka eivät aio siileillä teettää poikasia, älkööt lukeko! <br>Itse juuri kauhean kokemuksen läpikäyneenä ja Tiinan kanssa keskusteltuani, laitan tähän nyt ihan ilman mitään sensurointia mitä voi tapahtua. Tämä sen takia, ettei kukaan kuvittelisi, että homma toimii ihanan helposti ja ruusunpunaisesti siten, että laitetaan tyttö- ja poikasiili yhteen, sitten syntyy suloiset poikaset ja kaikki on ihanaa ja sitten ne saavat uudet kodit. <br>Näin siis tapahtuukin parhaassa tapauksessa ja varmasti suurin osa poikueiden hankkimisesta sujuu juuri näin! <br> <br>Mutta on meillä siis tänään emo meinasi syödä poikasensa, ilmeisesti kivuliaan virtsaummen takia. Ja nyt tulee se kauhein juttu. Musca on syönyt yhden poikasen. Se selvisi ulosteesta. Syitä voi olla useita. Poikanen on voinut syntyä kuolleena tai sitten emo on todennut, että se on liian heikko elämään. Tai sitten emolla on ollut tuskia esim. sen virtsavaivan takia. <br>Tästä opin sen, etten enää ikinä ota juoksupyörää pois kun siili on synnyttänyt. Se tarvitsee liikuntaa saadakseen synnytyksen jälkeen suolistonsa toimimaan ja lisäksi se edistää maidon tuotantoa. <br>Nyt kun Muskotilta saatiin tulemaan molemmat tarpeet, pesässä on taas aivan rauhallista. Siltikään ei ole takeita, mitä eläimet tekevät. <br> <br>Joku aika sitten erään kasvattajan emosiili synnytti poikaset pissalaatikkoon ja tappoi ne kaikki. <br> <br>Siili voi olla myös valeraskaana ja aiheuttaa harmaita hiuksia perheelleen. <br> <br>Jokin aika sitten eräs tuttu siili synnytti kaksi poikasta. Toisen se kantoi kuolleena pesästä. Toinen oli valtavan suuri. Se eli vain pari viikkoa. <br> <br>Useampi tapaus on sellainen, että emo on syystä tai toisesta lopettanut poikasten ruokinnan ja koko poikue on menehtynyt. <br> <br>On myös useita tapauksia, joissa emo on joko syönyt tai muuten vaan tappanut koko poikueen tai osan poikasista. <br> <br>Eikä sovi unohtaa niitä tapauksia, joissa emo on kuollut ennen kuin poikaset pärjäävät ilman. <br>Puhumattakaan niistä, joissa emo on sinnitellyt hengissä siihen saakka, että poikaset selviävät ja sitten on menehtynyt. <br> <br>Nämä ovat esimerkkeinä niistä järkyttävistä tapahtumista, joita voi kasvattajalla tulla eteen. Luonnon lakia vastaan emme voi mitään, mutta mahdollisimman suuri asiantuntemus on hankittava.

<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Voi kamala. En osaa muuta sanoa. <br> <br>Aiheellinen ja tarpeellinen muistutus, ettei kaikki aina mene niin ruusuisesti kuin on suunniteltu. <br> <br>Osanottoni syödyn poikasen poismenon johdosta. Paljon voimia jatkoon, eiköhän se jatkossa mene paremmin.

Oi voi, osanottomme kammottavasta tapahtumasta. On taatusti ollut hermoja raastavaa seurata tilannetta <br><img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Täytyisi kuitenkin muistaa, että hyvin harvoin eläinäidit syövät poikasiaan syyttä suotta (ettei nyt tulisi käsitystä mistään "hirviöäidistä". Syitä voi olla monia liiasta stressistä (vaikkapa ihmisen aiheuttama melu), poikasen vammaisuuteen asti. <br>Oliko Muscalla muuten mahdollisuus mennä halutessaan juoksentelemaan häkin ulkopuolelle? Tiedätkö oliko poikanen sama, jota se jo aikaisemmin oli retuuttanut (oletko uskaltanut tutkia näkyykö poikasta jolla on hampaan jäljet selässään..)?

Syvä osanottoni Pirjo, ei varmasti ole mukava kokemus huomata emon syöneen yhden poikasen. Mutta niin kuin sanot, luontoäidin lakeja ja suunnitelmia vastaan on meidän ihan turha pullikoida. Pidän peukkuja, että Musca jaksaa loput poikaset hoitaa kunnialla, saadaan taas muutama A-luokan siili lisää.

Niinpä...luonto hoitaa hommat tavallaan.Melko varmasti poikanen olisi ollut sairas ja kuollut nuorena.Vaikka kyllä se silti on järkytys nähdä "livenä".Toivon ,että loput vauvat kasvavat upeiksi pikku tuhisijoiksi!!!(nim.saman kokenut)

Sentään yksi hyvä uutinen minultakin: Muskotti on jo kuosissaan ja pesään on palannut normaali elämä. Neljä valioyksilöä siellä kasvaa onnellistuttamaan jotkut sinnikkäät siililistalaiset.

Ei ikinä kuulosta kivalta tuo, varsinkin, kun oma siili on <br>mahdollisesti viimeisillään. <br>Melkein meni yöunet, kun tästä kuulin... Mutta hyvä, että Musca on nyt kunnossa. <br> <br>Itse olen nähnyt, kun hamsteriemo raahasi parin päivän ikäisen poikasen, joka oli siis karannut pesästä, pesään takaisin, puraisi luultavasiti vähän liian lujaa, ja sitten se söi poikasen elävältä silmieni edessä!!! Ei voi kauheampaa näkyä olla. Jäljelle jäi vielä 4 poikasta, joista se taisi syödä vielä yhden... mutta on ollut tapauksia, joissa kaikki poikaset on mennyt ilman mitään erityistä syytä. <br> <br>Luonto voi olla julma, ainaskin ihmisen näkökulmasta, mutta kai siinä on aina jokin tarkoitus tai syy??

Aikoinaan ystäväni gerbiili söi myös välillä poikasiaan, syiksi epäilin kuitenkin liikakansoitusta häkissä *murr*, suurta sisäsiittoisuutta poikasissa *ärrin murrin*, itse äidin sisäsiittoisuutta *ärhis* jne..

osanottoni pirjoo oli warmaan aiwan kamalaa

Ajattelimme hankkia nyt kesällä meidän siirillä poikasia. Mutta tämä saa kyllä miettimään että onko se sen arvoista? Onko tapauksia joissa emo kuolee ollut paljonkin? (ensimmäisen kerran joku voisi vastatakkin kysymykseeni)

Minun tietooni on tullut neljä tapausta, joissa emo on kuollut synnytykseen tai sen jälkeisiin ongelmiin. Ei onneksi enempää. Vaikka tietty yksikin tapaus on liikaa.

Kuten tuolla ihan alussa Pirjo kertoo, on myös mahdollista, että joko yksi tai useampi mahdollisesti kaikki poikaset menehtyvät. Tämäkään ei ole yleistä mutta mahdollista. Poikueen teettäminen on vaativaa puuhaa. Ensin etsitään sopiva uros, varmistetaan sukutaustat, jos ovat tiedossa (mahdollisten perinnöllisten sairauksien välttämiseksi sekä sisäsiittoisuuden poissulkemiseksi). Sitten viedään muutamaksi yöksi tyttö kyläilemään. Sen jälkeen odotetaan reilu kuukausi tärppäsikö. Sitten tulee se piinallinen aika jos poikasia syntyy. Ensimmäiseen viikkoon pesään ei saa koskea, täytyy vain malttaa mielensä. Poikaset ovat emon kanssa n. 8 viikkoisiksi. Eli emo siilin perhe on sidottu täysin kotiinsa emon luokse vähintään 3 kuukautta. Poikasten kasvamisen seuraaminen on varmasti antoisaa, mutta ei sillä "rahoiksi lyö" ja se vaatii paljon. Onnea poikasyritykseen, jos siihen harkinnan jälkeen päädytte.

Kyllä minulle vaan paremmin sopii tämä urossiili. En ole pitkään aikaan, jos koskaan valmis tuohon poikasten vahtaamiseen. Olisi silti mukava, jos Alpo pääsisi joskus isäksi, niin pääsisimme mekin osaksi tätä poikasten odotuksen ihanuutta.

Onko perintötekijöillä vaikutusta siihen että emo kuolee synnytykseen tai sen jälkeen, entä poikasten syömisellä ja hylkäämisellä?

Tämä menee nyt aikalailla arvailuksi, mutta yleensä ottaen ei varmaan riipu perintötekijöistä syökö emo pienokaisensa vai ei. Yleensä siihen syynä taitaa olla joko se, että syöty poikanen on ollut sairas/vammautunut tai emo on stressaantunut. <br>Siihenkään en usko hirveästi perintötekijöillä olevan vaikutusta jos emo kuolee synnytyksessä. Jokin vain menee vikaan. Tietysti eri asia on rakenteelliset virheet jne. <br>Miten tämä asia sitten oikeasti menee, siitä minulla ei ole varmuutta. Asiantuntevampi osa varmasti vastata paremmin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">