Suomen Siiliyhdistys

Nyt on ollut ja tulee olemaan niin paljon iloisia perhetapahtumia siileillä, että avaan oman poikastilannetopicin. <br>Poikasia on nyt siis ainakin pareilla: <br>- Beatrice ja Apollo <br>- Greta Leona ja Jami <br>- Sanna ja Simo (Uusin tieto, hyvä Miia) <br>- eikä saa unohtaa Iiriksen Onnia ja Ilonaa <br>Lähiaikoina odotamme Muskotin ja Amonin sekä Usvan ja Herra Nenän poikueita. <br>Miia ehdotti "Poikaslottoa", arvatkaa montako poikasta on kussakin poikueessa. Bea jo tiedetään, niitä on 4! Hyvä!

Pirjo, kuinka sinä unohdit Dantun ja Anselmin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Dantun vauva syntyi torstaina.

simo&sanna sai siis eilen pieniä määrää en viel tiiä mmut ne ku tykkää noist isommist määrist ni nähtäväks jää tuleeko uus ennätys <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> onnea muillekkin pieniä saaneille!

Älkääs unohtako Siiriä & Viltsua, vaikka täällä kaukana Keski-Suomessa ollaankin... laskettuun aikaan enää n. 2 vko...

Jeps, Pirjo ehti ensin. Suotakoon se hänelle "iso-mamman" oikeudella. Gretan pesässä tosiaan on neljä aivan sietämättömän ihanaa pienokaista. Tiedän sen valitettavasti, koska Greta päätti aloittaa linjojensa palauttamisen jo toisena päivänä. Ei siinä vielä mitään, mutta kun ottaa lapsetkin mukaan fillariin! Jouduin siis palauttelemaan pieniä pesän lämpöön ja samalla tsekkasin. Ja juoksupyörä lähti sitten siinä silmänräpäyksessä. Aiheesta syntyi perustavaa laatua olevia erimielisyyksiä mun ja iso-G:n välille. Neiti (vai rouva?) pistää asumustaan uuteen uskoon sellaisella tarmolla, että siinä on poikasilla perässä pysymistä. Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja pienet selviävät höykytyksestä. Tunnustan: olen nukkunut sohvalla vahtiakseni menoa asumuksessa...

Pyörä tosiaan kannattaa ottaa ensitöikseen pois pesästä kun mamman laskettu aika alkaa häämöttää. Toiset tosiaan unohtuvat pyöräilemään, tai vielä pahemmin voi käydä kun poikasta retuutetaan mukana ja sitten se tippuukin suusta kesken kiivaimman vauhdin... tai sitten poikanen möyrii pyörän alle ja äippä karauttaa pyörään ja tekee poikasestaan pannukakun. Iiris sai pyöränsä takas vasta kun poikaset olivat viisiviikkoisia, eli niin isoja että osaavat jo liikkua sähäkästi. Nauratti kun katsoin videota siilitapaamisesta, miten kömpelöitä Onni ja Ilona olivat vielä neliviikkoisina... suloisia vaappujia <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Joo, ongelmana vaan tosiaan on se, että G on tottunut oleskelemaan vapaana. Joten "pienessä" asumuksessa tulee aika pitkäksi (vaikka pitäisikin niitä lapsukaisia hoivata)ja silloin on kiva alkaa heitellä tavaroita, myllätä paikkoja ja vaikka huvikseen yrittää kiivetä ulos mistä vaan kulmasta tai pesän katon kautta. Pyörä on tähän asti auttanut asiassa silloin, kun boksissa on pakko ollut olla. Putket, pallot ja muut aktiviteettivälineet ei meidän vauhtineitiä kiinnosta. Eli nyt olisi hyvät neuvot kalliit. Onko kyseessä vain kokemattoman mamman ongelma vai tuleeko Gretasta koskaan "kunnon äitiä"?

Iiris on samanlainen... Otin pyörän siltä pois sinä aamuna kun se sai (yllätys)poikaset, ja silloin aika meni imettämiseen ja muuhun, joten pari päivää meni ongelmitta häkissä. Sitten alkoi hirveä älämölö ja saneeraus, joten avasin häkin oven ja päästin Iiriksen jalottelemaan vapaasti keittiöön (meillä menee häkistä ramppi keittiön lattialle, eli siili voi ravata häkin ja lattian välillä itsekseen. Sitten kaikki oli taas hyvin eikä pyörää ollut ikävä, kunnes poikaset kasvoivat niin isoiksi että annoin Iirikselle pyörän takaisin. Alku meni mukavasti kun Iiris sai juosta sydämensä kyllyydestä, mutta sitten Onni-siili vieroitettiin mammasta, ja aloin vuorotella niiden välillä niin että toisen ollessa häkissä toinen oli yön lattialla... Mammallehan tämä ei passannut ollenkaan, sillä lattialla ei ollut juoksupyörää. Lattialla ei ole ilmeisesti yhtään niin kiva juosta, ja sitten on joutessaan paiskottu hiekkalaatikot ja ruokakipot nurin ym. Aionkin pitää Iiriksen jatkossa pelkästään sisävuorossa, ja Onni saa olla vapaana, koska se ei ole vielä kehittänyt riippuvuussuhdetta juoksupyörään... <br>Jos vain mahdollista niin yritä järjestää Gretalle isommat tilat liikkua ilman pyörää, ja toivo että se saa Gretan tilapäisesti tyytyväiseksi...

Nyt on loppujenkin yllämainittujen poikasten syntymäajat selvitetty toisista topiceista, mutta yhtä asiaa on vielä pakko kysyä: <br> <br>jos kaikki menee hyvin ja poikaset ovat luovutusikäisiä n. 8-viikkoisina, niin missä vaiheessa kasvattajat yleensä soittavat poikasten mahdollisille tuleville omistajille? <br> <br>(me ollaan jo niin ylhäällä jonossa ettei tarvitse enää laskea keskiarvoja sille, kuinka paljon jono etenee päivässä. Sitäkin on nimittäin tehty..) <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

No, se riippuu tilanteesta, yleensä odotellaan sinne viiteen viikkoon, että tiedetään poikasten sukupuoli varmasti ja nähdään jo, että kyllä poikanen selviää melko todennäköisesti. Itse tosin en ole ottanut vieläkään yhteyttä Onnin ja Ilonan tiimoilta, vaikka poikaset ovat jo 7.5 viikkoisia, sillä Iiriksellä on ollut se ihovaiva ja olen halunnut nähdä että se lähtee jollakin lääkkeellä, koska on varsin todennäköistä että sama vaiva on lapsillakin vaikka ne eivät oireilekaan. Sienilääkitys alkaa tuottamaan tulosta, ja todennäköisesti alan etsiskellä Onnille ja Ilonalle kotia ensi viikolla.

Hermostuttaa vanhaa pierua... Muskotin 1.laskettu aika oli keskiviikkona. Mitään ei ole tapahtunut. Siili on leveä kuin limppu ja tuossa se kiipeilee ylös alas siilitalon portaita ja juoksee pyörässä. Välillä makaa ihan litteänä hiekka-astiassa. Mutta ei mene pesään. Tämä on her-mos-tut-tut-ta-vaa...

Viime yönä tulimme töistä puoli neljän aikaan. Muskotti ei ollut syönyt matoja ja raahautui vaivaisesti juoksupyörässä. Ja aamulla sitten olikin pesässä iloinen piipitys ja viserrys! Synnytys oli mennyt tosi hyvin, ei kuultu mitään. Voi kun tuo pikkuruinen piip on sitten hellyttävä! Ihanaa kun on taas poikasia talossa! <br>Ja nyt siililistalla olevat: kun minä aikanaan soitan niille onnekkaille ja hyväosaisille jonottajille, minä EN halua kuulla kahta asiaa: 1. Ei ku me päätettiinki ettei otetakkaan siiliä.(sitten kilometrin pituinen selitys miksi ei ja ei vaan muistettu ilmoittaa) 2. Mitäs tänne soittelet, meillähän on ollut siili jo kaksi viikkoa! <br>Että nyt on aika poistua jonosta jos on siellä aiheettomasti. Kasvattajaa loukkaa suunnattomasti em. kommentit. Poikasen tulon pitää olla riemu-uutinen! <br>Muutenhan sitten kasvattaja ja ostaja neuvottelevat keskenään. Kasvattajan ei ole pakko myydä eikä ostajan ostaa. <br>Nyt sitten odotamme jännityksellä seuraavia poikueita: Usva/Herra Nenä ja Siiri/Viltsu

Paljon onnea vauvasiilien johdosta koko perheelle. <br>Ja voihan itku, kun tuossa meidän Siirissä ei näy vielä mitään raskauden merkkejä. Paino ei nouse ei laske ja neiti käyttäytyy muutenkin ihan normaalisti. Juu juu, kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä... <br>terv.tarja

Kiitän omasta ja piikkikansan puolesta! Ja Siirin raskaudesta ei tarvitse hätäillä. Lunasta ei kerta kaikkiaan huomaa mitään kun se odottaa. En käsitä, mihin se ne poikaset jemmaa. Yhtäkkiä vaan kuuluu vääk ja piip lasketun ajan tietämillä. Niin se on kyllä ihmisilläkin. Toiset naiset leviävät kuin 7 leivän uuni ja jotkut kehtaavat olla ihan hoikkia loppuun asti. Ja silti tekevät yli kolmikiloisen vauvan... Gngngn... Mutta jos ei tärpännyt, Viltsu suostuu varmaankin mielihyvin uusintaan. Ja jos ei sittenkään onnistu, niin tuopa Siiri tänne. Olis aika vikkelä valkoinen poitsu <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

simo&sanna sai sitten 4pikkuista tälläkertaa. pääseepähän emo vähän helpommalla ku viimeeks kun on vähemmän paimennettavia.