Suomen Siiliyhdistys

<strong>Tini</strong>: ei ole todellista!! Mahtavia noi kuvatkin!! Menin ihan sanattomaksi..tuommoisia ku asuisi pihapiirissä, voi hellantuuteli!

Eikös ookin!
Lupaili lisää kuvia, kun kaverinsa käy tänään järkkärillä napsimassa
Joo, asuispa meilläkin, mut kai ne haistaa piskit jo kaukaa

Taustakuvaksi päätyi heti toinen noista kuvista

Joo mä kehasin jo kuvien lähettäjälle, joka innoissaan pisti muutaman kuvan lisää ja mä valkkasin parhaat päältä teijän ihastetaviksi

Niin olen jo kerran kirjoittanut että pihallamme menee siili.Eilen kun päästin koiran ulos se meni haukkumaan terassille.Kun katsoin mitä se haukku se vain katsoi terassin alle.Kävin kattomassa mikä siellä oli ja siellä sitten kökötti siili:)

Pikkusiilit olivat illalla tosi veitikoita. Emo on ilmeisesti asettanut rajat, kun yksikään ei mennyt liian kauas pesäalueelta. Laitoin niille kissan pussiruokaa, jossa on kastikkeet mukana. Söivät innoissaan, onkohan tuo niille sopivaa? Yksi söi oikein hotkimalla, sai puistatuskohtauksia, nuoli kylkiään ja jatkoi taas syömistä. Muutama poikanen yrittää jo rouskuttaa lehtokotiloita, niitä on pihallani paljon.
Kevyen liikenteen väylä on runsaan metrin päässä pikkuisten pesästä. Siinä kulkee mm. koirien ulkoiluttajia, mutta onneksi hauvat ovat jättänet pesän rauhaan - pensasaita ja pesän päällä oleva pressu suojaavat.
Oli aikamoinen yllätys yhtäkkiä löytää pihalta tuommoinen pesue, edelliset siilikokemukseni ovat 1950-luvulta, jolloin siileille piti tarjota maitoa!! Onneksi siilitietoutta on löytynyt netistä ja yhdistyksenne sihteeriltä. Kiitos!

Tuolla on hyviä ohjeita villisiilien hoitoon ja ruokintaan. Tuota sivua pitää sama henkilö, joka oli kevään tuffareissa pitämässä esitelmää villisiileistä.

<a href="http://www2.eduskunta.fi/kerhot/luonto/eurosiili/index.html" target="_blank" rel="nofollow">http://www2.eduskunta.fi/kerhot/luonto/eurosiili/index.html</a>

Näin eilen täällä Vantaan Lapinkylässä siirtolapuutarha-alueella aika hyvinsyöneen näköisen villisiilin. Takaapäinkin katsoessa pepussa näkyi sen verran hyllyntää, että epäilen piikkipepulla olevan enemmän kuin yksi ruokkija tällä alueella.

Eilen illalla laskimme pihallamme pyörivät siilit ja niitä oli kaiken kaikkiaan 6 varmaa tapausta, oletettavasti 7, kun ennen luulimme, että niitä viipottaa korkeintaan kolme.
Ongelmaksi tuli se, että kolme ensimmäistä piikkipalloa, jotka tulevat aikaisemmin, syövät kaikki tarjolla olevat ruoat eikä viimeisille jää mitään. Siispä ne eivät saa ruokaa. Eilen illallakin yksi myöhäisemmistä meni ruokintakatokseen sisään ja tuli melkein heti ulos, ei ollut ruokaa jäljellä kun menimme katsomaan.
Ajattelimme, että pitää alkaa ruokkia nyt niin, että viedään aikaisemmin illalla ensimmäinen annos ja myöhemmin toinen annos, jotta myöhäisemmillekin jää. Kulutushan on kova, mutta minkäs teet! Ja onhan se todella hellyttävä otus, tuo piikikäs.
Jos jollakin on joku muu hyvä vinkki tähän, miten voisi ruokkia noin monta siiliä niin, että kaikille riittää ruokaa niin ehdotuksia otetaan vastaan oikein mielellään.

Ei kai siinä auta muu kuin laittaa toinen kattaus.
Siilit ovat kovia syömään, jos ruokaa on.
Aikoinaan meidän pihalla siili meni lautasen päälle makaamaan kun ei jaksanut syödä enempää eikä kuitenkaan halunnut päästää kaveriakaan osingoille.
Siilit myös saattavat tehdä useamman ruokailukierroksen illan aikana. Meillä tulivat klo 16 ensimmäisen kerran ja klo 21 toiselle kierrokselle. Meillä oli alakerran/kellarin ikkunoiden edessä oikein jakkarat, että pääsimme kurkkimaan myöhäisemmän kattauksen syöjiä. Enimmillään niitä oli 6 yhtäaikaa. Laitoimmekin useamman ruokalautasen, kun eivät kaikki ois mahtuneet samalle lautaselle.

Meidän pihassa ja lähistöllä asuu paljon siilejä.

Tänään näin kesän ensimmäisen elävän villisiilin, kun ystäväni soitti ja sanoi löytäneensä siilin kietoutuneenä rastasverkkoon ja he eivät olleet saaneet kuin vähän isompia verkonpalasia pois. Eipä siinä muuta kuin hypättiin autoon ja hurautettiin muutama kilometri siiliä auttamaan. Luulin raukan jo kuolleen kun makasi siinä kyljellään simmut auki, mutta liikahti onneksi heti kun otin siilun käteeni:) tunnin siinä leikkelin kynsisaksilla verkkoa pois piikkien välistä ja yritin saada poikaa (huom!) aukeamaan kerältä jotta näkisin olisko verkkoa jalkojen ympärillä...Onnellinen olo tuli kun poju huomasi verkkokiristyksen heltiävän niin rupesi kuulumaan ihana kotoinen tuf tuf..kun se oli ollut koko ajan aika apaattinen ja antoi minun rauhassa puuhailla. Kun olin saanut verkon palaset pois niin laitoin pojun pahvilaatikkoon ja seurailin vähän aikaa, että kaikki on ok, saatiin se juomaan laktoositonta maitoakin kun nestehukkaakin oli varmaan olihan kaveri koko päivän ollut auringossa verkkoon kääriytyneenä. Hetken päästä vapautimme sen ja kaveri rupesi metrin päässä tonkimaan maata eikä ollut moksiskaan kaverin koirasta joka kävi ihmettelemässä pojua ja nuuskimassa varovasti reviirinvaltaajaa:) Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta varokaa nyt niitten rastasverkkojen kanssa...jos niitä on pakko laittaa niin älkää laittako maahan saakka jossa piikikkäät ystävämme voivat niihin sotkeutua.

Voi vitsi ootte Pirre kyllä oikeita pulaan joutuneitten ykkösystäviä Millon ketäkin pelastamassa.. Onneks on teitä olemassa <3

Enpä ole tälle palstalle kirjoitellut Allu-siilimme menehtymisen jälkeen. No, kohtalo tuntuu yhdistävän meidän perheen ja siilit jollain tavalla. Viime sunnuntaina huomasin lintulautamme alla puun juurella pienen villisiilin joka popsi lintujen pudottamia maapähkinöitä. Vein sille kourallisen pähkinöitä jotka se mussutti kovalla ruokahalulla. Syönnin jälkeen se lyllerti kohti naapuritontin risukkoa jonne sen ajattelin menevän vihdoin horrokseen kun pakkastakin oli. Seuraavana päivänä siili oli taas kerjäämässä varpusilta pähkinöitä! Siili vaikutti tosi pienikokoiselta ja olin todella huolissani. Tähän väliin on pakko kertoa varpusten käyttäytymisestä. Yksi varpunen tosiaankin tarkoituksella pudotti siilille ruokaa. Varpunen otti pähkinän nokkaansa, tarkkaili missä kohtaa siili oli ja tiputti pähkinän tarkasti juuri siilin viereen. Samalla tavalla varpuset viime talvena ruokkivat puluja jotka eivät katiskaverkolla suojatulle lintulaudalle päässeet. Hyvin toimii yhteistyö eläinmaailmassa!

Maanantain ja tiistain välisenä yönä Mikkeliin satoi ensilumi. Kun tulin asioilta kaupungilta, käveli hangessa vastaan tuo sama pieni siili. Olin jo edellisenä päivänä soittanut Ranuan eläinpuistoon ohjeita kysyäkseni ja kuulin että siilin painon pitäisi olla vähintään 700 grammaa että se selviäisi Suomen talvesta horroksessa. He antoivat hyviä ohjeita myös sen varalle että siili vielä lumen tultua harhailee pihamaalla. Otin siilin kiinni ja punnitsin sen: 430 grammaa!

Laitoin siilin väliaikaisesti laatikkoon olohuoneen nurkkaan ja tarjosin sille ison möykyn jauhelihaa. Siili söi sen heti ja nukahti sikeään uneen. Ilmeisesti hangessa kahlaaminen oli vienyt sen voimat. Huvittava nukkuma-asento muuten; täysin vetelänä mahallaan kaikki jalat levällään . Saamieni ohjeiden mukaan aloitan nyt siilin lihotuskuurin. Rakensin sille eilisen aikana kellariin oman "puuhanurkkauksen", nurkkauksen lämpötila on tällä hetkellä hieman yli 10 astetta. Ranualta kerrottiin että kun siilin paino on pikkuhiljaa noussut tarpeeksi paljon, lämpötilaa voi laskea niin että se menee alle +9 asteen tai siilin voi viedä vaikkapa kylmään autotalliin. Sen pitäisi käynnistää siilin horrostamisvietti. Miun puolesta siili voisi horrostaa kellarin portaiden alla jonne tuon puuhanurkkauksen rakensin. Ainakin se olisi siellä paremmassa turvassa kuin ulkona talven ajan.

Siitä ohjeesta olen pitänyt tiukasti kiinni että en yritä kesyttää siiliä. Se on saanut olla omissa oloissaan, ainoastaan ruoka- ja juomatäydennyksen aikaan tervehdimme toisiamme. Tietysti se pitää silloin tällöin myös punnita. Viime yönä se oli jo ennättänyt irroittaa nukkumalaatikkonsa katon ja kakkia kohtalaisen suuria läjiä sinne tänne. Ranualta varoitettiinkin että villisiili on nimensä veroinen kotihoidossa . Kellarissamme asuu muuten toinenkin villieläin eli hiiri. Eilen yllätin sen kiipeämässä siilin aitaukseen. Varoitin että ei ehkä kannata

Toivottavasti villisiili selviää talven yli. Ihanaa, että joku huolehtii kun sattuu löytämään.
Tuli muuten mieleen tuosta hiirestä, että pitää sitten valvoa, ettei hiiri pääse puremaan siiliä kun siili alkaa horrostaa. Silloinhan siili on hidas ja ehkä huono puollustautumaan.