Suomen Siiliyhdistys

Nyt se sairaus sitten Jaden vei. Vuodot loppuivat kuin seinään jokunen viikko sitten, enkä huomannut mitään erikoista, kunnes tänään menin siilikaapille siivoillakseni ja ruokkiakseni Jaden. Hälytyskellot alkoivat soida kun ruokakuppi oli koskematon eilisestä, ja sitten näinkin siilin kyljellään juoksupyörän edessä hengettömänä.

Runsas vuosi sitten kun oireet kiusasivat ekan kerran, Jade sai jo piikkituomion mutta selvisi siitä vielä tähän päivään asti. Lääkäri epäili kasvainta/tulehdusta/tulehtunutta kasvainta. Antibiootit ei auttaneet eikä kohdunpoistoon oltaisi ryhdytty Jaden ikäisellä siilillä, joten vaihtoehdot oli vähissä. Monesti oon miettinyt kärsiikö se, ja missä vaiheessa pitää päästää irti. Viimeiseen asti siili kuitenkin söi ja liikkui ja sotki kuten tavallisesti. Eipä tarvii pienen enää kärsiä.

Osaanotot <3.

</3

Ehkäpä Jade ei kärsinytkään.
Lämmin osanottoni täältäkin. Luopuminen on aina vaikeaa - ja aina edessä - enemmin tai myöhemmin.