Suomen Siiliyhdistys

Tuhnulle kuuluu nyt hyvää, vihdoin. Tällä hetkellä se saa edelleen raksumössöä (seassa hiukan lactophilusta). Ötököitä se on saanut jo muutaman päivän ajan ja eilen ensimmäistä kertaa jauhelihaa.

Kakka on ihan normaalia. Juoksupyörää ei poistettu. Tuhnun paino on jämähtänyt 356 grammaan. Välillä hieman enemmän ja välillä pari grammaa vähemmän. Mietittiin, että voisikohan tuo olla sen normaali paino, sillä nykyään se saa terveellisemmän määrän ruokaa kuin aikaisemmin (jolloin se sain hiukan liikaa ruokaa, ja jolloin painokin oli se 400g)? Kylläpä tuli omituinen lause, toivottavasti ymmärrätte!

Tuhnu on edelleen valtavan reipas ja iloinen siili. Juoksee ja vipeltää kuin pieni apina ja syö innokkaasti niin paljon kuin sille ruokaa antaa. Seurataan tuota painoa edelleen päivittäin. Toivon, että se kuitenkin nousisi edes hiukan, 380grammaakin kuulostaisi paremmalta. Tuntuu turhalta alkaa tahallaan "lihottamaan" terveennäköistä, reipasta eläintä. Mitä luulette? Pitäisikö paino saada takaisin tuohon 400gramman hujakoille?

Nostelen tätä ihan unohtunutta ketjua ja huhuilen meidän poikasten kuulumisia. Mites Kyösti, Tuhnu, Hippu ja Pepsi voivat?

Jade-mamma on kipeenä, pari päivää sitten huomasin verta kaapissa ja eilen käytiin Salossa Heikellillä. Vaiva on luultavasti joko kohtutulehdus tai kasvain, eli siili antibioottikuurille ja katsotaan auttaako. Ei taida kannattaa sen suurempiin toimenpiteisiin ryhtyä, eli peukut pystyyn että vaivan nimi on tulehdus ja se saadaan lääkkeillä kuntoon. Kuurin aloittamisen jälkeen ei ainakaan verta ole enää löytynyt...

Voi Jade-ressu . Toivottavasti ei tosiaan oo mistään tulehdusta vakavammasta kyse!

Kyösti-pitkulainen voi entisellään. Se on edelleen hoikka puikula, joka juoksee hulluna kaiken aikaa. Se on kaiken aikaa ollut tosi tervekin, yhtä paisetta lukuunottamatta. Sen nenä on alkanut vaalentua myös, eikä sen nenän ympärillä kasva enää karvaa yhtä paljoa kuin aikaisemmin .

Olis hauska kuulla, mitä muille kuuluu!

Huomasin nämä viestit vasta nyt!
Kuten tuolla sairausketjussa jo kertoilin, Tuhnua on jo pariin otteeseen vaivanneet selittämätön vetelä uloste, sekä punaiset pissit. Tällä hetkellä uloste on suht normaalia, mutta pari päivää sitten tyttö alkoi taas pissiä punaista.
Huomenna yritän saada siltä pissanäytteen (taas kerran) ja perjantaina vien sen lääkärin katsottavaksi.
Ekalla kerralla kyseessä oli virtsatientulehdus ja antibiootit auttoivat heti. Tokalla kerralla ei näytettä saatu mutta antibiootit kyllä, ja taas siili parantui. Tämä on nyt kolmas kerta jos olen laskuissa pysynyt...
Olen alkanut Tuhnunkin kohdalla epäilemään kohtutulehdusta tai jotain pahempaa... On niin outoa tämä sairastaminen...
Tuhnu tosin on koko ajan oikein reipas, eikä näytä ollenkaan kärsivän.

Kurjaa Jenni että joudutte jatkuvasti taistelemaan vaivojen kanssa! Eipä tuohon osaa oikein sanoa muuta kuin että toivottavasti lääkäri löytää vian ja se saadaan korjattua. On niin vaikea lähteä arvailemaan. Heikell muuten sanoi mulle, että kohdusta tuleva veri tulee yksinään (kuten Jadella), ei siis pissan tai ulosteen mukana. Lisäksi se on monesti limaista. Pissan mukana tuleva veri taas viittaa virtsatulehdukseen tai johonkin muuhun vaivaan sillä suunnalla.

Jade parani antibiooteilla eikä verta ole enää näkynyt.

Noniin, arvasin että tässä käy näin... Juuri kun ehdin kirjottaa ton viimesen lauseen niin sitten löytyi taas verta kaapista. Eli uusi antibioottikuuri päälle ja yleiskunnon tarkkailua

Vahvasti näyttää siltä ettei tässä enää ole toivoa. Toinen kuuri ei auttanut, eikä kolmatta kannata enää antaa. Jade laihtuu vaikka syö paljon, joten kasvain taitaa ne energiat viedä... Toistaiseksi Jade liikkuu vielä ihan hyvin ja on virkeä, mutta tuo laihtuminen on jo huono merkki. Ei auta kuin odotella ja seurailla, milloin pienen elo käy liian rankaksi

Voih, ei tähän oikeen mitään voi sanoa. Toivottavasti Jadella on vielä hyvää aikaa jäljellä, on maailman kamalinta päättää, milloin on viimeinen hetki yhdessä.

No niin on! Eikä siileistä tahdo nähdä jos on kovatkin kivut :'( Miten sitä muka osaa tehdä päätöksen oikeaan aikaan, ettei pieni kärsi liikaa mutta etten mä lopeta sen elämää turhan aikaisinkaan...

Mä pohdin tätä samaa asiaa viime vuonna meidän koiran kanssa, mutta kun hetki tuli, kyllä sen sitten osasi sanoa. Mua huoletti sillon hirveesti, että mistä mä voin tietää, mutta jostain se kumpusi se päätös kuitenkin. Kyllä mä uskon, että sä tunnet Jaden niin hyvin, että tiedät kun on aika. *halirutitus*

Kiitos Nyt tuntuu taas olevan parempi vaihe, Jaden paino hiljalleen nousussa eikä verta tule kuin vähän. Mahtaako olla tyyntä myrskyn edellä, kun en kuitenkaan ihmeparantumiseen usko...

Pitkän tauon jälkeen eksyin vihdoin tännekin ja luin nyt vasta nämä Jade-mamman kuulumiset. Miten Jade nyt voi?

Meillä voidaan oikein hienosti. Ei ole ollut punaisia pissoja pitkään aikaan ja Tuhnu tuhisee kaikinpuolin normaalisti. Sen vuorokausirytmi on tässä alkuvuoden aikana jostain syystä aikaistunut muutamalla tunnilla. Tuhnu on siis usein jo viiden aikaan täysin hereillä ja juoksee pyörässään hullun lailla. Nukkumaan se menee myös "normaalia" aiemmin, aamuyöllä on jo täysin hiljaista.

Emme tiedä mistä tämä rytmi on tullut, mutta ei se näytä siilä haittaavan. On itseasiassa oikein mukavaa, kun voi seurailla palleron apinointia pitkin iltaa Tuhnusta on myös "vanhemmiten" tullut entistä rohkeampi. Päästetään se yleensä iltaisin ulos kaapistaan ja seuraillaan kun se rymyää pitkin kämppää. Se osaa myös kertoa, milloin haluaa takaisin kaappiinsa

Kiva kuulla noin hyviä kuulumisia Tuhnusta! Jadellakaan ei ole oireita ollut enää, ainakaan suurempia. Melko kummallista, ensin on jo piikkituomiota antamassa ja sitten ei enää mitään Ollaan tietty ilosia tästä käänteestä!

Heippa kaikille tännekin.
Raskain mielin ilmoitan, että maailman mahtavin pieni siilityttö Tuhnu (SY Salorannan Mahti) nukutettiin ikiuneen tänä aamuna.

Eilen illalla teimme tämän vaikean päätöksen. Tuhnulla ei ollut enää hyvä olla ja olisi ollut todella itsekästä pitkittää sen hankalaa taivalta enää yhtään pidempään. Eilen sen hengittäminen oli jo niin vaikeaa että oikein pahaa teki katsoa.

Oliko Tuhnu sisaruskatraan ensimmäinen...? Tuolla siilien sairasosastolla on lisää Tuhnun viimepäivistä. En jaksa tähän nyt kirjoitella noita samoja tarinoita.

Paljon terveisiä kaikille ja yrittäkää nyt nauttia pikkupalleroistanne niin kaua kuin ne luonanne ovat. Tämä kaikki tapahtui hirveän nopeasti.

Lähden tänään ensimmäistä kertaa kesän jälkeen takaisin opiskelupaikkakunnalleni. Hirvittää nähdä se autio siilikaappi ja liikkumaton juoksupyörä.

Käyköhän täällä enää kukaan? Olisi kiva kuulla, mitä kuuluu lopulle Salorantalaisille Hipulle ja Pepsille?
Meidän siilielämä jatkuu Kyöstin pojan myötä, Urho muutti meille reilu viikko sitten. Isäänsä poika ei juurikaan muistuta, ihmetellaan, että saatiinkohan me adoptiolapsi!