Suomen Siiliyhdistys

Osanottoni.

Lämmin osanottoni suureen suruun. <br>Hyvää matkaa, Amon! <br> <br>-Aino ja Minerva-

Uskomatonta, ja uskomattoman ikävää. Ei voi tajuta todeksi. Osanottomme. Minna ja Marcin

Otan myös osaa syvään suruunne, voimia koko perheelle <br> <br>Mia

Isäsiili Amonin matotaivaaseen menon johdosta surunvalittelut koko siili sakille sekä voimia koko perheelle, toivottaa poikasi Atik, sekä Asko, Kirsi, Juuso ja Sami.

Eläimiä kuolee ja ihmisiä, päivittäin. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. siitä ei päästä mihinkään.

Niin ja useimmille ihmisille eläimen ja ihmisen menetys on surun <br>aihe. Sanotaan, että surusta selviää suremalla.

Jos olet hoplaa seurannut palstaa edes jonkin aikaa, tiedät, että Amon oli jo eläessään legenda. Niin perheensä kuin kaikkien jotka olivat tämän valloittavan siiliherran tavanneet ja varmasti monen muunkin suuresti rakastama. Amonin yllättävä ja äkillinen poismeno oli järkytys niin sen perheelle, kuin kaikille siilisteille. <br> <br>Elämän tosiasia on, että kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti, se on totta, mutta kun yhteisö suree sen jäsenen pois menoa, osoittaa tunneköyhyyttä ja empatian puutetta kirjoittaa tuollainen kommentti tämmöiseen ketjuun.

just so. Se ettei viestissä ollut sen enempää surunvalittelua, ei siitä kuitenkaan tee tunneköyhää tai osoita empatian puutetta. En ole vähätellyt kenenkään surua, en itseasiassa ottanut edes suruun kantaa. kirjoitin kylmän faktan, muuta kylmää viestissä ei ollut. Jotenkin arvasin että vastaava "takertuminen" on odotettavissa . Kyseisen viestin ei ollut tarkoitus loukata ketään jotenka turha tästä sen suurempaa numeroa on tehdä. SANA on vapaa, joten edes tämmöisen "yhteisön" puolesta ei aina tarvitse sydän syrjällään puolustautua ja yöuniaan menettää poikkeavien kommenttien vuoksi. Tämän olisi tietysti voinut jättää sanomatta, mutta olen tässä aiemminkin kiinnittänyt ko. asiaan huomiota, että niin hemmetin herkässä näyttää olevan jos hieman yleisestä mielipiteestä poikkeaa.Näkemyksiä kun on monenlaisia ja kaikki yhtä oikeita.

Oletko miettinyt, millaisia ponnistuksia sinulta olisi vaatinut olla kirjoittamatta koko kommenttia. Ei varmasti tarvittu meediota ja kristallipalloa tietämään, että jo ennestään kovin pahoilla mielin olevat ihmiset lisää pahoittaisivat mieltään. <br>Mutta on ilmeisesti ihmisiä, joiden täytyy päästä ainakin vähän kasvattamaan ja opettamaan muita ihmisiä. Nyt tiedän minäkin, että ihmisiä ja eläimiä kuolee ja se on luonnon laki. Kuitenkin kannattaisi kirjoittajan miettiä omia motiivejaan, kun pitää tulla sanaa julistamaan toisen ruumiinvalvojaisiin. Ehkä sen vapaan SANAN paikka olisi jossain muussa yhteydessä. Olisin kiitollinen jos tämä nimimerkki ei enää kommentoisi tällä palstalla.

Netiketistä löytyy heti alusta erittäin hyvä sääntö: <br> <br>"Ole kohtelias. Jos sinusta tuntuu siltä, että viestisi saattaa olla liian kärkevä, se hyvin todennäköisesti on sitä, eikä sitä silloin kannata lähettää palstalle. Kritisoida toki saa, mutta loukata ei. " <br> <br>Tämä pätee, vaikka tarkoitus ei olisi loukata ketään, mutta jos itsestä vähänkin tuntuu, että näin saattaa käydä. Joten aivan vapaa ei sana ole missään.

Pirjo oon tosi pahoillani... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Tiiän miltä tuntuu menettää ihana siili <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt="">

Hirveä päätös syyslomareissulle. Kamalaa. Itse en kyseistä siiliä itse ikinä päässyt näkemään, mutta tämä tuli täytenä yllätyksenä, juttuja tuosta palleroisesta kun olen lueskellut. Osanottoja.

Uskaltauduin lukemaan tätä palstaa. Että olisinko jo tarpeeksi vahva lukemaan esim. Aneten runon... enpä ollut. <br>Vaikka välillä voi olla ja elää kutakuinkin normaalisti, iskee sitten välillä sellaiset takapotkut, että huh ja armoa. Ja joku voi nerokkaasti sivusta todeta, että sehän oli vaan siili ja eihän ne nyt normaalistikaan ole pitkäikäisiä.... <br>Odottelemme EELAn kirjettä. Se tulee olemaan kauhea paikka. Oli kuolinsyy mikä hyvänsä. Itsesyytökset ovat jo valmiina. Pelkään ihan kamalasti, että lattialle on pudonnut joku lääketabletti ja olen itse tappanut lumipalloni. <br>Itseeni Amonin poismeno on vaikuttanut myös voimakkaasti psykofyysisesti. Astmani on pahentunut ja lääkesumuttimella saa olla alvariinsa. Tästä opin sen, etten koskaan ikinä milloinkaan edes ajattele vähättelevästi kenenkään lemmikki-perheenjäsenen kuolemaa, oli se sitten vaikka sauvasirkka.

Osanottomme myös meiltä. Totta on, ettei kuolemaa pidä väheksyä. Sen saapuminen koskettaa aina. Ja aina se tuo surun tullessaan... <br>Kovasti voimia Pirjon perheelle. <br>T. Anu, Pipu ja Nipsu