Suomen Siiliyhdistys

Siellä oli pesukarhu, joka oli hyvinkin kiinnostunut leijuvasta sammakosta, ankasta ja siilistä.

- Miten tuo tehdään? Pääsenkö mukaan? Se kysyi

-Auta meidät pääsemään takaisin alas, siili pyysi kauhuissaan pesukarhua tuulenpuuskan tarttuessa kolmikkoon ja kuljettaessa heitä yhä korkeammalle ja kauemmas.

- Kiltti Maahinen, päästä meidät jo pinteestä, anelivat eläimet,

Maahinen katseli mättäältä taivaalle porukkaa, joka leijui kauhuissaan, ja hän heltyi muistelemaan kuinka loitsun saa purettua.

<em>hoplan hoo... mumin...mumin...
tillikka tallikaa tooo...mumin...</em>
Se mumisi, ja siili+kaverit alkoivat laskeutua hiljaa alemmas.

-No, mitäs tästä opitte? kysyi Maahinen.

- Tuota noin...ei pidä laittaa suuhunsa mitään, minkä alkuperää ei tiedä- - Ja? kysyi Maahinen.

Se yritti muistella missä oli ollut viimeksi ja tajusi, että oli varmaan tiputtanut säkkinsä lammen lähelle marjoja poimiessaan.

hupsis toi edellinen viestini

Jos haluat Vannuli , pyydä modea poistamaan haluamasi viestit ja kirjoita uusi.
Sattuuhan sitä . Samoin tämän minun voi myöhemmin poistaa, jos en enää itse voi sitä poistaa.

Olipa kerran pieni siili.
Siilin teki mieli seikkailla, ja hän lähtikin viipottamaan kohti metsänreunaa.
Hetken kuljettuaan metsässä, siili kuuli pensaasta rapinaa..

Rapinaa piti pieni sammakko, joka pyysi siiliä mukaansa lammelle.
Siili lähti sammakon mukaan iloisesti hypellen.
Mutta lammelle tultuaan sammakko pyysikin sitä uimaan ja pikku siili muisti, että pelkäsi kylmää vettä.
Sammakko saikin hyvän idean ja keksi että he rakentaisivat oksista lautan jolle siili voisi kivuta ja sammakko vetäisi lautan lammen toiselle puolelle sillä siellä odottaisi ihana kukkaniitty.
Siili innostui lautan rakentamisesta niin, että ilmoitti tohkeissaan sammakolle luovuttavansa muutaman piikin lauttaan nauloiksi.

Kun lautta oli saatu valmiiksi ja sammakko ja siili olivat lammen keskellä, niin silloin lammesta ponkaisi ylös pieni ankanpoikanen, joka tahtoi liittyä heidän joukkoonsa.
Sammakko ja siili jatkoivat melomista lautalla ja ankanpoikanen polskutteli heidän vieressään.

Yllättäen he kuulivat kulkusten helinää, kun joulupukki poroineen pyyhälsi taivaalla.
Joulupukki oli kartoittamassa jo kilttien lapsien tilannetta ja kuljetti tonttuja vakoilemaan lapsia.
Silloin siili kokeili varpaallaan vettä ja huomasi, ettei se ollutkaan kylmää ja se ehdotti:- Kellutaan vähän aikaa, niin nähdään tarkemmmin tuo ihmeellinen kilisevä lentoalus.
Siili pulahti lautalta lämpöiseen veteen, kääntyi selälleen kellumaan ja vilkutti tassullaan taivaalle, ja joulupukki vilkutti iloisesti takaisin.

Siili oli laskeutunut veteen niin vauhdilla, että oli tullut seivästäneensä piikeillään muutaman kalan huomaamattaan.
Sammakko huomasi piikkeihin tarttuneet kalat sukellellessaan siilin alitse, ja saikin siitä kuningasajatuksen..

"Mennään rannalle ja sytytetään sinne nuotio. Näistä kaloista saamme maukkaan aterian" sanoi sammakko.
Niinpä kaverukset polskivat yhteistuumin takaisin rantaan ja alkoivat kerätä tarvikkeita nuotiota varten.

Nuotiopuut kerättyään siili, sammakko ja ankka huomasivat, että heillä ei olekaan tulitikkuja.
Siili nappasi piikin itseltään, ja alkoi hinkata sitä puuta vasten tulen toivossa...
Pian alkoikin harmaa savu nousta, sammakko ja ankka hyppivät riemuissaan.
Siili hinkkasi piikkiä innokkaammin, ja yhtäkkiä oksat leimahtivat iloisiin liekkeihin.
Ja tuota pikaa jouluateria oli valmis.
Ateria höystettiin vielä muutamalla lihavalla madolla, kärpäsellä ja leväpallolla.

Maittavan aterian jälkeen kaverukset olivatkin niin täynnä että käpertyivät lämpimän nuotion ääreen ruokalevolle.
Herättyään he venyttelivät makeasti ja samalla siili huomasi, että puun alle oli ilmestynyt jotakin värikästä ja kiiltävää ja samassa alkoi senpäiväinen vaakatus, sillä ankka oli huomannut saman.
puun juurella oli jättimäinen säkki karamellejä. Kaverukset juoksivat säkin luo ja ahmivat karamellit viimeistä konvehtia myöten.
" Vatsaani koskee", siili ähki. Yhtäkkiä ankka ja sammakkokin huomasivat saman, jokaisella oli kamalat vatsakivut...samaan aikaan toisaalla, maahiainen on hukannut karamellinsa...
Se istui kannon nokassa ja sadatteli vuolaasti omaa hajamielisyyttään.
Mihinköhän se karamellisäkki on jäänyt, maahinen mietti.
On hyvinkin mahdollista, että karamellit vei unikakkiainen, sanoin maahinen.
Maahisen karamellihammasta alkoikin kolottaa siihen malliin, että se könysi ylös ja päätti lähteä etsimään unikakkiaista.
Siili kavereineen lähti maahisen mukaan.

Siilin, sammakon ja ankan vatsoja kivisti karkkien yletön syönti, ja ne miettivät vaivihkaa keskenään josko paljastaisivat maahiselle totuuden karkeista.
He pysähtyivät ja katsoivat noloina maahista.
-Kuule kiltti maahinen, meillä olisi ihan pikkuisen kerrottavaa, aloitti siili varovasti.
Totanoin... Meille tuli vähän makianhimo, niin me...
-Kun siis ei me tiedetty... Ja jos oltais tiedetty niin ei me ikinä, sopersi siili vaivaantuneena, niin siis anteeksi kovasti, mutta me ne karamellit söimme.
Maahinen katsoi heitä silmät pyöreinä ja purskahti sitten nauramaan:
- Onnistuittepa vedättämään itse Maahista; hah,haa!
kaverukset katsoivat ihmeissään toisiaan ja miettivät eikö maahiainen toruisikaan heitä mutta maahiainen vaan hohotti iloisesti.
yhtäkkiä maahinen lakkasi nauramasta. Ja kertoi makeisten jujun
"Jos näitä joku muu kuin maahinen syödä taitaa. Hän pullistuu kuin pilvenhattara", maahinen hymähti ja puhkesi uudelleen nauruun.

Siinä samassa siili kavereineen alkoi paisua ja he kohosivat ilmapalloina taivaalle
Kaikki kolme leijuivat kohti puun latvuksia...
ja yhä vain ylöspäin.
Saavutettuaan puun ylimmät oksat siili huomasi uteliaan silmäparin tarkkailevan heitä kiinnostuneena lehtien lomasta.
Siellä oli pesukarhu, joka oli hyvinkin kiinnostunut leijuvasta sammakosta, ankasta ja siilistä.
- Miten tuo tehdään? Pääsenkö mukaan? Se kysyi
-Auta meidät pääsemään takaisin alas, siili pyysi kauhuissaan pesukarhua tuulenpuuskan tarttuessa kolmikkoon ja kuljettaessa heitä yhä korkeammalle ja kauemmas.
- Kiltti Maahinen, päästä meidät jo pinteestä, anelivat eläimet,
Maahinen katseli mättäältä taivaalle porukkaa, joka leijui kauhuissaan, ja hän heltyi muistelemaan kuinka loitsun saa purettua.
hoplan hoo... mumin...mumin...
tillikka tallikaa tooo...mumin...
Se mumisi, ja siili+kaverit alkoivat laskeutua hiljaa alemmas.

-No, mitäs tästä opitte? kysyi Maahinen.
- Tuota noin...ei pidä laittaa suuhunsa mitään, minkä alkuperää ei tiedä- - Ja? kysyi Maahinen.
Se yritti muistella missä oli ollut viimeksi ja tajusi, että oli varmaan tiputtanut säkkinsä lammen lähelle marjoja poimiessaan.

(oli tylsää, olkaatten hyvät )

Kiitos Amanda

..jatkuu..
Siili, sammakko ja ankka olivat vielä niin pyörällä päästään huimasta ilmalennosta, etteivät hetkeen saaneet sanaa suustaan.

Sitten siili sopersi- Pitää olla kohtelias Maahiselle.

Siili sanoi: minä haluan jo kotiin, nimittäin olen valkovatsa siili ja minulla on omistaja, jolla on varmaan minua kova ikävä mutta---