Suomen Siiliyhdistys

On hyvinkin mahdollista, että karamellit vei unikakkiainen, sanoin maahinen.

Maahisen karamellihammasta alkoikin kolottaa siihen malliin, että se könysi ylös ja päätti lähteä etsimään unikakkiaista.

Siili kavereineen lähti maahisen mukaan.

OFF kuulostaa melkoisen lystikkäältä kun luin pelkästään ekan sivun aloitusviestin ja sitten nämä kolme tältä sivulta OFF
eikun offi jatkuukin vielä. Niin että jonkun seuraavan kirjoittajan kannattaa varmaan kopsata koko tarina yhteen viestiin niin on helpompi lukea tai jotai?

Siilin, sammakon ja ankan vatsoja kivisti karkkien yletön syönti, ja ne miettivät vaivihkaa keskenään josko paljastaisivat maahiselle totuuden karkeista.

He pysähtyivät ja katsoivat noloina maahista.

-Kuule kiltti maahinen, meillä olisi ihan pikkuisen kerrottavaa, aloitti siili varovasti.

Totanoin... Meille tuli vähän makianhimo, niin me...

-Kun siis ei me tiedetty... Ja jos oltais tiedetty niin ei me ikinä, sopersi siili vaivaantuneena, niin siis anteeksi kovasti, mutta me ne karamellit söimme.

Maahinen katsoi heitä silmät pyöreinä ja purskahti sitten nauramaan:
- Onnistuittepa vedättämään itse Maahista; hah,haa!

kaverukset katsoivat ihmeissään toisiaan ja miettivät eikö maahiainen toruisikaan heitä mutta maahiainen vaan hohotti iloisesti.

yhtäkkiä maahinen lakkasi nauramasta. Ja kertoi makeisten jujun
"Jos näitä joku muu kuin maahinen syödä taitaa. Hän pullistuu kuin pilvenhattara", maahinen hymähti ja puhkesi uudelleen nauruun.
Siinä samassa siili kavereineen alkoi paisua ja he kohosivat ilmapalloina taivaalle

Kaikki kolme leijuivat kohti puun latvuksia...

ja yhä vain ylöspäin.

Saavutettuaan puun ylimmät oksat siili huomasi uteliaan silmäparin tarkkailevan heitä kiinnostuneena lehtien lomasta.