Onnistuneita treffejä 4 (+1)
Tuloksettomia treffejä 4
Poikasia elossa 5
Synnytyksessä/pian synnytyksen jälkeen kuolleita poikasia 8 (tai muista ei jälkiä)
Viimekesänä meinasin luovuttaa, kun ensin aamusta löysin Dottien pesän ulkopuolelta 4 elotonta poikasta ja pesästä 2 hylättyä poikasta, Dottien itsensä toiselta puolelta kaappia fleecepussista lepäämästä, ja samana päivänä jouduin lähtemään Wandan kanssa el.lääkäriin synnytysongelmien takia. Yksi Dottien elottomista poikasista tokeni vielä käsien välissä ja kaksi hylättyäkin keinoruokinnalla, ja iltapäivään mennessä olivat vahvistuneet piipittämään niin, että saivat Dottien emonvaistot heräämään. Jännät housussa kokeilin antaa 1. poikasta takaisin Dottielle kun ei tiennyt mitä tapahtuu, mutta näinhän se onneksi nappasi pikkuisen hoiviinsa fleecepussin suulta pian sen jälkeen, kun olin poikasen siihen laittanut
Samoin loput kaksi poikasta ja kunnialla poikasensa sitten lopulta hoitikin.Wandalla ei sujunut näinkään hyvin, vaan pari tuntia kun se oli ensin pesässään "huutanut", niin tuli viimein hädissään sieltä pois, yksi poikanen takajalkojen mitalta ulkona. Lähdettiin saman tien lääkäriin, missä kevyessä nukutuksessa vedettiin tuo onneton ulos asti, kuolleena ja ilman takajalkoja, Wanda kuulemma varmaan hädissään ne purrut poikki. Seuraavaksi yritettiin käynnistää synnytystä uudestaan, tuloksetta, ja päädyttiin muutaman tunnin päästä sektioon, jolloin aloin pelkäämään ennen kaikkea Wandan itsensä puolesta. Pelkästään nukutuksen osalta kun sen eloonjäämismahdollisuudet oli fifty-fifty eikä hirveästi annettu muutenkaan toivoa. Leikkauksen aikana kävivät sanomassa, että leikattu ulos 4 kuollutta poikasta ja paras olisi leikata samalla pois myös kohtu. Aika lailla harmitti, kun Wanda kuitenkin on 1. tuontini, enkä ollut saanut siltä toivottua suvun jatkajaa.. No mutta Wanda onneksi selvisi ja suru unohtui hetkeksi, kun sain sen taas syliin, vaikka pahaa teki toista katsoa turkki veressä ja leikkaushaava vatsassa. Ja sitten yksi hoitaja tulee paperimytty kämmenten välissä odotusaulaan luokseni näyttämään jotain... Päivän isoin yllätys, kun paperimytystä paljastui yksi poikanen, jonka tämä hoitaja oli saanut jotenkin kummassa elvytettyä!
Tuota päivää kun ajattelee, niin ei tiedä mikä tunne päällimmäisenä.Wandasta ei vaan varmasti olisi ollut leikkauksen jälkeen huolehtimaan poikasesta, enkä uskaltanut koittaakaan, mutta Dottie otti onneksi pojan omiensa joukkoon. Kovasti ensin hieroin sitä Dottien pesäfleeceillä tartuttaakseni hajun, niinkuin Dottien omiakin poikasia ennen kuin koitin saada niitä takaisin Dottielle. Toimi.
Että kaikkea sitä. El.lääkärin mukaan Wandan jumiin jäänyt poikanen oli ilmeisesti ollut niin kauan synnytyskanavassa, että piikit oli alkanut työntymään ulos, jolloin ne otti vastaan kun poikanen tuli perätilassa
Leikatuista kaksi oli myös tulossa jalat edellä. Jännä muuten, kun Wanda rtg-kuvattiin ennen leikkausta ja sain itsekin nähdä kuvat, niin poikasia ei todellakaan selvästi erottunut kuvista. Lääkäri näytti kuvasta pari sumentumaa ja arvioi, että "tässä voisi olla poikanen ja tässä toinen, voi olla että ei". Epäilisin, että säädöt olleet jotenkin pielessä, mutta onko muilla kokemusta tiineen siilin rtg-kuvauksesta? Wanda oli jo nukutettuna tuohon kuvaan, joten asennonkin sai kohdilleen.
Tilastot: Lähetetty Kirjoittaja JenniEr — 08 Joulu 2013, 17:18
]]>
Tuo on totta tosiaan, kasvatus ei ole lasten leikkiä. Eikä se edes ole eläinlajista riippuvainen juttu. Tämä menee nyt hiukan aiheen ohi, mutta joskus vuosia vuosia sitten, kun kasvatin rottia, niin yhdelle naaraalle kävi näin, että se oli päästy astumaan, verkon läpi ilmeisesti. Raskaudesta ei ollut mitään hajua, ennenkö käytiin rotan kanssa lääkärissä, kun sen paino vain nousi ja maha paisui. Rotta ultrattiin, ja varmaksi ei nähty poikasia, mutta sovittiin kuitenkin leikkausaika sektioon ja/tai kohdun poistoon muistaakseni johonkin 1-2 viikon päähän ultrasta. No, päivää-paria ennen sovittua leikkausaikaa rotan pesästä löytyi 3 vai 4 kuollutta, pahasti epämuodostunutta poikasta, osin syötyinä varmaan tai sitten raajoja puuttui omasta takaa. Olivat kuitenkin sen kokoisia, että kesken eivät tulleet pihalle.
Tämä nyt vain tälleen lyhyesti yhtenä varoittavana esimerkkinä aiheen ohi, että kaikkea sitä...
Voimia ja toivotaan parasta!
Tilastot: Lähetetty Kirjoittaja JenniEr — 18 Tammi 2011, 21:51
]]>
Saana käväisi moikkaamassa Nallea joulun alla ja laskettuaika olisi ollut viikosta 4 eteenpäin, kuitenkin kohtalo puuttui peliin.. Keskiviikkona löysin hiekkalaatikosta verta ja klönttejä, elikkä keskenmeno. Torstaina soitin töistä Oivaan ja pyysin soittoajan Sailalle. Saila määräsi meille päällekkäin kahdet antibiootit, Synulox ja Trikozol jotta saataisiin kaikki jälkeiset ulos ja varasimme samalla ultraan ajan. Varoitteli myös että pahimmassa tapauksessa kohtu joudutaan poistamaan. Silloin en sisäistänyt asiaa niinkään..
Tänään kävimme ultrassa. Siilillä on sen mallinen kohtu, ettei sitä normaalissa tilanteessa näe ultrassa, ainakaan kunnolla. Saanalla kuitenkin se näkyi ja istukan jäänteitä. Elikkä kaikki jälkeiset eivät olleet antibiootista huolimatta tulleet pois ja oli havaittavissa tulehdusta. Mikä on todella vaarallista. Menemme viikonpäästä uudestaan ultraan ja toivon tilanteen olevan parempi, sillä muussa tapauksessa kohtu joudutaan poistamaan.
Juttelin lääkärimme kanssa asiasta enemmänkin ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä että keskenmenon tultaessa on AINA haettava siilille antibiotti ja mentävä ultraan! Jos jälkeiset jää kohtuun ja kohtu tulehtuu pahasti se on menoa..
Toivon että villitkasvattajat ja "jos nyt kerran koitan" miettivät kaksi kertaa mihin ryhtyvät.. Tosiaan kasvatus ei ole lasten leikkiä, "pienestäkin" asiasta voi tulla härkänen.. Eihän sitä heti mieti että keskenmenokin voi olla hengenvaarallinen siilille..
Tilastot: Lähetetty Kirjoittaja nuunu — 17 Tammi 2011, 22:05
]]>
]]>
]]>
Tuntuu, että ne kasvattajat joilla ei ole enemmän tai vähemmän ikävyyksiä/takapakkeja/ongelmia/jotain muuta ei niin "ruusunpunaista" ovat vähemmistö ja poikkeus.
Nimimerkillä, useita yrityksiä ja vain yksi elävä poikue, siitäkin yli 2 vuotta.
Tilastot: Lähetetty Kirjoittaja Kaisa — 02 Huhti 2007, 12:24
]]>
Iiriksen eka poikue: kaksi yllätyspoikasta (eläinkaupparaskaus), Iiris alipainoinen (210g meille tullessa, pidetty huonolla ruualla eläinkaupassa) ja pudotti piikkinsä kun vauvat olivat pieniä, syynä sieni-infektio. Myös poikaset hoidettiin, ja tämän takia poikaset asuivat meillä pari viikkoa normaalia pidempään. Tilanpuutetta alkoi olla kiitettävästi, koska poika piti pitää erillään sukukypsyyden vuoksi ja Iiris ei enää sietänyt tyttövauvaansakaan samassa tilassa.
Iiriksen toinen poikue: kaksi poikasta. Poikasten ollessa pieniä Iiris alkoi saada kalkkikouristuksia, ja luulin että se kuolee. Tähän lääkityksenä niskanahan alle piikkinä kalsiumia useiden päivien ajan (pistin itse).
Iiriksen kolmas poikue: kaksi poikasta. Toinen syntyi kuolleena ja löytyi isosta verilammikosta, toinen oli syöty, ehkä myös syntynyt kuolleena.
Iiriksen neljäs poikue: pari syntymäpäivänä syötyä poikasta.
Auroran eka poikue: Viisi poikasta. Yhdellä takajalat halvaantuneet, lisäksi ihossa patteja (tulehdusta?), toisella myös patteja mutta virkeä siili. Tämä kuitenkin löytyi kuolleena ja syötynä - vain selkä ja luuranko jäljellä- tänä päivänä kolmen viikon ja viiden päivän ikäisenä. Kauhulla odotan mitä jatkossa on luvassa.
Ja näiden poikueiden lisäksi on molemmilla siileillä takana yksi epäonnistunut paritus.
Summa summarum: joko mulla on poikkeuksellisen paska tuuri, tai sitten siilinkasvatus ei ole täyspäisten hommaa.
Tilastot: Lähetetty Kirjoittaja pupunen — 02 Huhti 2007, 00:25
]]>
]]>
]]>
]]>
]]>
]]>
]]>
]]>
]]>