Siilin hyväkuntoisena ja terveenä pitäminen vaatii siilin terveydentilan jatkuvaa seuraamista. Vain jatkuvalla seuraamisella huomaat ajoissa mahdolliset muutokset ja osaat reagoida niihin nopeasti. Sinun on otettava vastuu päivittäisestä siilisi hyvinvoinnista, sillä siilisi ei itse osaa tulla aktiivisesti hakemaan apuasi.
Hyvää viitettä siilisi terveydentilasta antaa painon säännöllinen tarkkailu. Punnitsemiseen kätevä on tavallinen talousvaaka, mielellään elektroninen ja helposti puhdistettava, jossa kulho-osa joko muovinen tai lasinen. Metallinen saattaa tuntua siilille liian kylmältä tai kuumalta, lämpötilasta riippuen. Siilin paino ja punnituspäivämäärät kannattaa kirjata johonkin ylös, jotta painon kehittymistä on helpompi seurata. Poikasvaiheessa (0-4 kk) siilisi paino saattaa nousta jopa 10g viikossa, mutta tasaantuu hiljalleen tämän jälkeen.
Terve aikuinen siili on vähäsen pyöreähkö eika esim. lonkkaluita tunnu piikkien läpi selkäpuolelta siliteltäessä. Siili painaa tavallisesti aikuisena noin 300-550 g, mutta tämä on hyvin yksilökohtaista. Yli 550 grammaa painava siili on eläinlääkäreiden mukaan ylipainoinen, ja laihdutuskuuri on tällöin paikallaan. Laihdutus täytyy aloittaa varovaisesti, vähitellen ruoka-annoksia pienentämällä. Radikaalit nälkäkuurit tai paastot vievät siilin nopeasti huonoon kuntoon. Jos siilisi paino putoaa yllättäen, nyrkkisääntönä noin 10% painosta, eikä siilin ruokavaliossa tai elinympäristössä ole tapahtunut muutoksia, kannattaa sinun erityisesti tarkkailla siilisi kuntoa. Syökö se hyvin? Ovatko silmät kirkkaat ja kunnossa? Onko uloste normaalin oloista? Jos jokin asia siilisi kunnossa poikkeaa normaalista, toimi heti vaivan poistamiseksi. Siili voi vielä ulospäinkin vaikuttaa suhteellisen eläväiseltä ja normaalilta, mutta saattaa olla aika huonossakin kunnossa, ja/tai huonontua nopeasti.
Siili on hyvä pitää puhtaana niin lemmikin itsensä kuin muidenkin perheenjäsenten vuoksi. Siilit, joilla on mahdollisuus juoksupyörään, sotkevat itsensä usein ulosteisiinsa juostessaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että siilin jalat ja varpaanvälit puhdistetaan säännöllisesti. Siili voidaan pestä suhteellisen vaivattomasti matalassa laajassa astiassa, jossa lämmin vesi ulottuu juuri ja juuri siilin mahan korkeudelle. Siilin annetaan jaloitella vedessä, ja samalla sen jalat puhdistuvat. Varpaiden välejä ja mahapuolta voidaan kevyesti rapsutella sormilla ja piikkejä voidaan tarvittaessa puhdistaa esim. pehmeäharjaisella lasten hammasharjalla. Siilin selkä voidaan suihkutella käsisuihkulla puhtaaksi. Pesuaineeksi sopii jokin hyvin mieto ja miedontuoksuinen lemmikeille tarkoitettu shampoo, usein pelkkä vesipesukin riittää. Siili ei luultavimmin nauti kovinkaan paljon kylvystään, vaan pyrkii sieltä pois. Varo ettei astia ole liukas ja ettei siili kaadu vedessä. Älä siis jätä hetkeksikään siiliä yksin kylpyynsä! Muistathan pitää pyyhkeet kylvyn jälkeen valmiina, ja siilin riittävän kauan sylissäsi lämpimässä, jottei siili vilustu. Voit lämmittää kylpypyyhkeitä hetken aikaa esim. mikroaaltouunissa ennen kuin kiedot siilin siihen. Siilisi ei luultavasti myöskään arvosta kovin paljon uutta hygieenisempää olotilaansa, vaan pyrkii saamaan ympärilleen omat tutut tuoksunsa. Tämän vuoksi puhdas siilisi saattaakin heti kylvyn jälkeen sännätä suoraan hiekkalaatikkoonsa mylläämään, tai sylkee selkäänsä itseään kiehtovia hajuja.
Etenkin poikasiileillä on taipumusta hiekan tai puupurujen tarttumiseen mahapuolelle virtsaputken tienoille. Hiekat ja puupurut kannattaa poistaa päivittäin, sillä ne voivat aiheuttaa tulehduksia ja/tai ainakin kipua siilille. Mahapuolelle tarttuneen kuivuneen materiaalin poistaminen saattaa olla paljain sormin melko mahdotonta, joten puhdistusoperaatiossa siili kannattaa kädessä koko ajan pitäen kääntää selälleen (jolloin se helposti menee ainakin osittain kerälle), ja siilin ollessa osittain avautunut varovasti tuputella mahaa esim. veteen kastetulla vanupuikolla samalla irrottaen ylimääräistä materiaalia. Älä yritä irrottaa materiaalia voimalla, vaan lisää rauhallisesti kosteutta tai vie siili lämpimään veteen ja perusteellisempaan pesuun, jolloin materiaali irtoaa helpommin.
Siilin kynnet on leikattava säännöllisesti, jotta liian pitkät kynnet eivät estä siilin liikkumista. Etenkin takakäpälien kynnet eivät useinkaan kulu lemmikkisiileillä tarpeeksi, vaan vaativat säännöllistä leikkaamista. Leikkaamiseen on kätevä käyttää esim. kissan tai jyrsijöiden kynsien leikkaamiseen tarkoitettuja saksia. Leikkaaminen onnistuu parhaiten siilin lepäillessä rauhallisena sylissä. Operaatioon kannattaa mielellään osallistua kaksi ihmistä, joista toinen pitää varmuuden vuoksi siilin jalkaa paikoillaan toisen leikatessa kynsiä. Varo leikkaamasta liian lähelta kynnen tyveä, sillä ensinnäkin se sattuu siiliisi, ja veren tyrehdyttäminen voi olla hankalaa. Muutamienkin veritippojen menetys pienellä eläimellä voi olla kohtalokasta.
Varo hiusten tai lankojen kiertymistä siilin varpaiden tai jalkojen väliin. Leikkautuessaan syvälle siilin ihoon, lankojen tiedetään aiheuttaneen pahoja ongelmia siileille tulehdusten muodossa, ja jalan amputointiakin on jouduttu suorittamaan.
Toistaiseksi Siiliyhdistyksen jäsenillä on varsin vähäinen kokemus siilien sairauksista. Kattavin internetistä löytyvä mm. siilien sairauksia käsittelevä artikkelisarja löytyy englanniksi Brian MacNamaran ylläpitämältä sivustolta.
Pidäthän siilisi erossa etenkin luonnossa villeinä olevista siileistä - ne saattavat kantaa joitakin tauteja tai loisia, jotka johtavat mahdollisesti vaikeuksiin lemmikkisiiliin kantautuessaan.
Eläinlääkärit, joilla on kokemusta siileistä:
Lemmikkisiileillä tavattu neurologinen tauti, joka ilmenee siilin asteittaisena tasapainon menettämisenä alkaen yleensä takaraajoista edeten kohti pääpuolta aiheuttaen lopulta täydellisen liikkumattomuuden ja kuoleman. WHS on perinnöllinen sairaus, eikä siili voi kantaa sitä piilevänä. Siili voi sairastua WHS:aan vain jos vähintään toisella sen vanhemmista on tämä sairaus. Taudin aiheuttajaa ei tiedetä, eikä siihen ole toistaiseksi löydetty parannuskeinoja. Erilaisilla toimenpiteillä WHS:aa sairastavan siilin elinikää ja elämän laatua voidaan kuitenkin parantaa. Huom! Yleensä siilin epätavallinen 'pökkelöisyys' johtuu liian kylmistä elinolosuhteista, joten varmista, ettei siilisi yritä horrostaa ennen kuin epäilet WHS:aa! Lisää aiheesta oheisilta englanninkielisiltä Laura Ledetin sivuilta.
Rasvamaksataudissa siilin maksan ympärille kerääntyy liikaa rasvaa liian rasvaisen ruokavalion ja riittämättömän liikunnan seurauksena. Tauti ilmenee keltaisina kainaloina, ja voi pitkälle edetessään olla hengenvaarallinen. Jos huomaat siililläsi kellertävät kainalot ja tiedät ettei se voi olla peräisin mistään siilisi syömästä ruuasta (esim. porkkanasose), vaihda ruoka rasvattomampaan, ja lisää siilisi liikuntamäärää huomattavasti, esim. hankkimalla juoksupyörän. Rasvamaksatauti paranee näin itsestään.
Aivastelu on satunnaisesti tapahtuessaan harmitonta. Siilin nenä kun tutkii uteliaana paikkoja, niin joskus sitä voi alkaa aivastuttaa.
Jos huomaat siilisi silmissä tai nenässa rähmää, on siili mahdollisesti vilustunut. Pidä tällöin siili lämpimänä ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.
Hampaiden ja ikenien kunnon kannalta on hyvä syöttää siilille jatkuvasti myös kovempaa muonaa, erilaisia kissannaksuja.
Pahka kehossa saattaa olla jonkinlainen paise (tällöin se on pehmeä ja finnimäinen), mutta epäselvissä tapauksissa on varminta käydä eläinlääkärillä varmistamassa asia. Etenkin vanhemmilla siileillä on myös tavattu syopää, tai muita kasvaimia, joidon hoidosta ja eri menetelmistä on keskusteltava eläinlääkärin kanssa.
Siilien iho hilseilee herkästi etenkin talvisin. Rapsuttelu on usein merkki kuivasta ja kutisevasta ihosta. Hilsettä saattaa esiintyä runsaastikin. Yksi tippa helokkiöljyä päivässä ruokaan saattaa tuoda helpotusta rapsutteluun. Myös ilmankostuttaja voi ratkaista tilanteen.
Runsaasti rapsuttelevalla siilillä voi myös olla kirppuja tai muita iholla viihtyviä loisia. Loiset ovat sen verran isokokoisia, että ne on erotettavissa myös paljaalla silmällä. Jotta voit varmistua onko kyse hilseestä vai kirpuista, laske siili tummapohjaiselle alustalle, ja rapsuttele sen ihoa siten, että siitä irtoaa hilsettä. Sen jälkeen tarkkaile, näkyykö hilseessä liikettä. Jos ei, kyse on luultavimmin normaalista hilseestä, jonka hoitamiseen voit tarvittaessa käyttää myös mietoa hilseshampoota. Jos hilseessä näkyy liikettä, käy varmistamassa tilanne eläinlääkäriltä, joka pystyy vahvistamaan, mikä loinen on kyseessä, ja kertoa miten siitä päästään eroon.
Rapsuttelu voi myös johtua muista seikoista. Siiliyhdistyksen jäsenet ovat havainnoineet, että etenkin siilit, jotka on tuotu uuteen ympäristöön, saattavat rapsutella itseään miltei jatkuvasti. Rapsuttelu voi jatkua viikkoja, jopa kuukausia, kun se vähitellen loppuu itsestään, eikä sitten esiinny kuin hyvin satunnaisesti. Myös nuorilla siileillä piikkien kasvaessa tai uusiutuessa saattaa esiintyä tavallisesta enemmän rapsuttelua.
Siileillä toisinaan esiintyvä vihreä uloste johtuu yleensä äkillisestä ruokavalion muutoksesta. Jos ruokavalioon on lisätty aikaisemmin tuntematon ainesosa, etenkin kosteampaa ruokaa, voi siilin uloste seuraavana päivänä olla vihertävää taikka jopa kirkkaan vihreää. Sirkat, madot/toukat sekä kosteat purkkiruoat saattavat aiheuttaa vihreyttä ulosteeseen, mutta vain hetkellisesti. Tilanne yleensä korjaantuu kun uudenlaista ruokavaliota jatketaan, ja uusi ruoka tulee osaksi siilin normaalia ruokavaliota. Egyptiläisillä pitkäkorvasiileillä vihreää ulostetta esiintyy usein, vaikka siilin ruokavaliossa tai elinolosuhteissa ei olisikaan tapahtunut muutoksia. Vihreä uloste egyptiläisillä pitkäkorvilla ei siis ole välttämättä merkki mistään poikkeavasta.
Myös stressi voi saada aikaan siileillä vihreää ulostetta. Stressiä puolestaan voi aiheuttaa esim. matkustaminen, uusi kotipesä/häkki, vieraat hajut tms.
Jos uloste jatkuu vihreänä ja/tai löysänä pidempään kuin 2-3 päivän ajan eikä siilin ruokavaliossa taikka stressitekijöissä ole tapahtunut muutosta, kannattaa viedä siili eläinlääkärille. Vihreä uloste voi merkitä myös erilaisia ruoansulatuselimistön tulehduksia tai sairauksia.
Ulostenäyte voidaan toimittaa tutkittavaksi asiantuntevaan laboratorioon. Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) tutkii näytteistä haluttaessa bakteerit (mm. kampylobakteerit, salmonellabakteerit, yersiniabakteerit) sekä mahdolliset loiset.
Huom! Jos on tarkoitus, että näytteestä tutkitaan sekä bakteerit että loiset, jokainen näyte pitää jakaa kahteen erään, sillä näytteitä tarkastellaan Evirassa kahdella eri osastolla. Bakteriologian tutkimusyksikössä tutkitaan bakteerit, ja patologian tutkimusyksikössä suolistoloiset (parasiitit). Näin ainakin Helsingin Evirassa. Kannattaa ottaa yhteyttä muihin Elintarviketurvallisuusvirastoihin (yhteystiedot alla), ja varmistaa käytännöt ennen näytteiden lähettämistä.
Tutkimusnäytettä kerättäessä täytyy huolehtia seuraavista asioista:
Kannattaa varautua siihen, että tutkimustulosten saaminen voi kestää jonkin aikaa. Loistutkimus on yleensä nopeampi (vajaa viikko), mutta bakteeritutkimuksessa menee kauemmin (yli viikko). Tutkimustuloksia voi tiedustella muutaman päivän jälkeen puhelimitse ko. tutkimusyksiköstä, mutta posti tuo myös myöhemmin kotiin kirjeen, jossa tulokset on eritelty kirjallisesti. Suuntaa-antavat hinnat (kesä 2004): Parasitologinen tutkimus: reilut 20€; bakteriologinen tutkimus: reilut 60€.
Eviran päätoimipaikka sijaitsee
Lisätietoja: www.evira.fi
Siilit saavat melko helposti tulehduksia virtsateihinsä. Tämä johtuu yleensä niiden matalasta maavarasta. Etenkin poikasiileille on tyypillistä, että pottahiekka takertuu kiinni siilin vatsapuolelle, aiheuttaen mahdollisia tulehduksia. Lisäksi kylmät lattiat, joilla siili voi hyvinkin viihtyä, altistavat tulehduksille. Valitettavaa on, ettei tulehdusta yleensä huomaa ennen kuin se on jo melko pitkällä. Tulehduksen merkkejä ovat pistävä haju virtsassa taikka verinen virtsa. Tällöin kannattaa siili viedä pikaisesti eläinlääkärille, joka voi määrätä sopivat antibiootit. Virtsatieinfektiot lähtevät yleensä melko hyvin yhdellä antibioottikuurilla.
Joskus meistä kaikista aika jättää - niin myös valitettavasti pienistä siileistämme. Yhdistys toivoo, että jäsenet lähettäisivät siilinsä tutkittaviksi kuolinsyyn varalta ja ilmoittaisivat tulokset siilirekisterin ylläpitäjälle. Tämä auttaa meitä pyrkimyksissämme ymmärtää ja hoitaa siilejämme entistä paremmin.
Useimmilla paikkakunnilla on oma pieneläinhautausmaansa, jonne voi halutessaan järjestää siililleen viimeisen leposijan. Helsingin pieneläinhautausmaa sijaitsee Maunulassa. Vapaina olevia hautapaikkoja voi tiedustella Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksestä, www.hesy.fi.
Monet haluavat kuitenkin haudata lemmikkinsä esim. omalle pihalle. Tällöin on noudatettava kunnan yleisiä määräyksiä (kts. alla).
Kunnan/kaupungin jätehuoltomääräykset ovat astuneet voimaan 1.10.2003. Ohessa ote Ekopisteinfolehti nro 10:stä:
Kaikkia kuntia koskevat yleiset jätehuoltomääräykset, jotka sanovat kuolleiden eläinten hautaamisesta seuraavaa: 13§ Maahan saa haudata ainoastaan sellaisia kuolleita luonnonvaraisia eläimiä ja lemmikkieläimiä, jotka eivät ole kuolleet tarttuviin tauteihin. Pieneläimet on haudattava vähintään 0,5 metrin syvyyteen ja muutoinkin noudattaen MMM-asetuksen 1022/2000 liitettä 3. Hautaamisesta ei saa aiheutua haittaa terveydelle tai ympäristölle. Tuotantoeläimet tulee toimittaa aina niitä varten järjestettyyn keräykseen. Kuolleiden eläinten hävittämisestä antavat ohjeita kuntien eläinlääkärit. Hautaamiseen tarvitaan aina myös maanomistajan lupa.
Kuolleen kotieläimen voi haudata omalle maalle tai maanomistajan luvalla seuraavia ohjeita noudattaen: MMM-asetus 1022/2000 liite 3: Eläinjätettä ei saa haudata pohjavesialueelle, vedenottamon suoja-alueelle, alle 250m:n etäisyydelle kaivosta tai vesistöön viettävään rinteeseen. Maan, johon eläinjäte haudataan on oltava niin tiivis, että valumavedet eivät pääse ympäristöön tai vesistöön. Eläinjätettä ei saa haudata alueelle, jota tullaan kyntämään tai kaivamaan pian hautaamisen jälkeen. Eläinjäte on haudattava riittävän syvälle ja peitettävä välittömästi siten, että ketut, rotat, lokit tai muut eläimet eivät pääse siihen käsiksi. Yksittäisiä eläimiä haudattaessa alle 40 kilon painoiset eläimet on peitettävä vähintään 0,5 metrin ja yli 40 kilon painoiset eläimet väh. 1m:n paksuisella maakerroksella. Hautaamisen yhteydessä eläinjäte on taudinaiheuttajien tuhoamiseksi tarvittaessa kalkittava tai käsiteltävä desinfektioaineella. Eläintä ei saa haudata muovisäkissä tai muussa maatumattomassa pakkauksessa. Tämän lisäksi eri kunnissa on seuraavia ohjeistuksia kotieläinten hautaamisesta:
Isojoki ja Karijoki
Kuolleen lemmikkieläimen voi haudata omalle maalle tai
maanomistajan luvalla yllä olevia ohjeita noudattaen. Kunnan on
osoitettava kuolleiden eläinten hautaamiseen ja
hävittämiseen sellainen paikka tai tapa, ettei siitä
aiheudu terveyshaittaa. Hautaamisessa ja hävittämisessä
on eläintautien vastustamiseksi noudatettava, mitä
eläintautilaissa (55/80) säädetään.
Terveisin Tarja Kortesniemi, ympäristösihteeri
Jurva
Jurvassa ja Teuvalla ei ole eläinten hautausmaata. Mikäli ei
halua itse haudata voi ottaa yhteyttä kunnan tekniseen toimistoon
ja kysellä tarkempia ohjeita tapauskohtaisesti. Kuolleita
lemmikkieläimiä kuten hevosia, sikoja tai kanoja ei
luokitella lemmikkieläimiksi vaan ne on toimitettava
järjestettyyn keräilyyn. Terveisin Ilona Lammi, Teuvan ja
Jurvan terveystarkastaja
Kaskinen
LEMMIKKIELÄINTEN HAUTAUSMAA
Sijaitsee Kantatien 67
itäpuoleiselle niittyalueelle. Paikalle on varastoitu 50x50mm
n. 1 m:n paaluja, joilla lemmikkieläinten hautapaikat
(vähimmäisetäisyys 5 m) tulee merkitä maastoon.
Lemmikkieläinten hautaus on luvallista yleisten
jätehuoltomääräysten 13§:n mukaisesti omalle
maalleen tai maanomistajan luvalla. Ei kuitenkaan
pohjavesialueilla. Terveisin Marita Koski, rakennustarkastaja
Kauhajoki
Eläinten hautaamista säätelee Maa- ja
Metsätalousministeriön päätös. Kauhajoen
kaupungin alueella on lemmikkieläinten maahan hautaaminen
sallittu pohjavesialueiden ulkopuolella. Tarvittaessa asiassa neuvoo
kaupungin ympäristösihteeri Tapani Ojala puh. 2318 379.
Lemmikkieläinten hautaamisesta, muualle kuin omalle maalle, on tehty sopimus Tarja Tapanaisen kanssa Korpikyläntie 272, 61980 PÄNTÄNE. puh 050 3822226. Hautauskustannukset maksaa eläimen omistaja. Seinäjoelta voi halutessa ostaa virallisen eläimen hautapaikan. Terveisin Vt Kunnaninsinööri Matti Piirainen
Kristiinankaupunki
Lemmikkieläimet voidaan haudata
omistajansa maahan terveydensuojelulain mukaisesti.
Kristiinankaupungissa on Närpiöntien varrella lemmikkieläimille tarkoitettu hautausmaa. Eläinten hautauksesta huolehtivat niiden omistajat. Talvisin alueella on hiekkaa, jolla hautapaikka voidaan peittää. Terveisin Sven Söderlund/tekninen johtaja
Närpiö
Voimassa yleiset
jätehuoltomääräykset 13§. Kaupungilla ei ole
järjestettyä pieneläinten
vastaanottoa. Etelä-Pohjanmaan Kennelyhdistys ry
ylläpitää pieneläinten ja lemmikkieläinten
hautausmaata Nämpnäsissä Närpiön kaupungilta
vuokraamallaan alueella. Terveisin Kjell Witans/ kaupungin
insinööri
Teuva
Jos eläimen epäillään kuolleen johonkin tarttuvaan
tautiin, tulee eläinlääkäriltä
pyytää tarkemmat ohjeet. Kunnassamme ei ole järjestetty
lemmikkieläimille vastaanottopaikkaa tai lemmikkieläinten
hautausmaata vähäisen kysynnän
vuoksi. Yksittäistapauksissa voi yhteyttä ottaa kunnan
tekniselle puolelle esim. maanrakennusmestari Jari Kallioon. Voimassa
yleiset jätehuoltomäärykset 13 §. Terveisin. Niina
Yli-Keturi, ympäristösihteeri