Ulkoloiset

Kaikilla lemmikkieläinlajeilla voi joskus esiintyä ulkoloisia, joista osa voi levitä eläimestä toiseen, ja osa on isäntäspesifejä eli vain tietylle eläinlajille ominaisia. Ulkoloiset ovat niveljalkaisia – osa hyönteisiä ja osa (esim. punkit) hämähäkkieläimiä. Siileillä ulkoloiset ovat melko tavallinen ongelma. Niitä voi tarttua esimerkiksi kuivikkeista, ulkoa tai toisilta eläimiltä. On myös hyvin mahdollista, että kaikilla siileillä elää normaalistikin muutamia loisia ihollaan, mutta vasta ajan myötä tai siilin kohtaaman stressaavan tilanteen laukaisemana ne alkavat lisääntyä suuremissa määrin aiheuttaen erilaisia iho-ongelmia.

Ulkoloisten aikaan saamiin oireisiin kuuluu piikkien pudottelu (ja tällöin putoavien piikkien alapäästä puuttuu se pallomainen osa, joka normaalisti olisi ihon sisällä), rapsuttelu, kuiva laikukas iho sekä joskus myös ”piparikorvat”. Toisinaan piikkien seassa voi näkyä pieniä valkoisia liikkuvia pisteitä. Pahimmillaan tartunnat voivat johtaa jopa sokeuteen, korvainfektioihin ja kuolemaan, joten niihin kannattaa suhtautua vakavasti.

Hoitona toimii useimmiten useana pistoksena annettava loishäätö tai niskan iholle valeltava lääkeliuos, jonka eläinlääkäri määrää. Myös kissojen kirppusuihkeesta ja – shampoosta voi olla apua. Lisäksi siilin asumus ja tarvikkeet on pestävä ja desinfioitava perusteellisesti jokaisen pistoksen jälkeen, ja esimerkiksi fleecet tai muut kuivikkeet sekä puiset esineet kannattaa mahdollisten munakätköjen vuoksi hävittää. Loistartunnan saanut siili on myös syytä pitää eristyksissä muista siileistä ja lemmikkieläimistä (vaikkakaan useat siilien kantamista ulkoloisista eivät yleensä ole vaarallisia ihmisille tai muille lemmikeille), kunnes tartunta on saatu kuriin.
Kirput ovat pieniä, ruskeita, siivettömiä hyönteisiä ja tavallisimpia siileillä esiintyviä ulkoloisia. On olemassa erityinen kirppulaji (Archaeopsylla erinacei), joka elää tavallisesti vain eurooppalaisten siilien iholla ja pesissä, mutta kelpuuttaa isännäkseen yhtä hyvin myös ulkoilevan lemmikkisiilin. Lisäksi kissojen ja koirien kantamat kirput voivat joskus tarttua siiliin. Hoitamattomana paha kirpputartunta voi johtaa anemiaan tai jopa siilin kuolemaan, joten loistartuntaa epäiltäessä olisikin suositeltavaa hankkiutua mahdollisimman nopeasti eläinlääkärin vastaanotolle, missä oikea diagnoosi voidaan tehdä.

Kirput häädetään tavallisesti kissojen kirppulääkkeillä (esim. Stronghold), -suihkeilla ja -shampoilla, mutta jotkin kissoille tarkoitetut aerosolivalmisteet voivat olla siileille myrkyllisiä. Yksi hoitokerta ei yleensä vielä riitä, sillä kirppujen munimat munat kehittyvät aikuisiksi noin viidessä viikossa ja tartuttavat siilin uudelleen, jollei häätöjä muisteta uusia. Lisäksi ympäristön puhdistuksesta (myös seinien ja lattioiden raot) on syytä pitää huolta tarkalla imuroinnilla tai desinfioinnilla, imurinpussin hävityksellä ja esim. Raid-hyönteismyrkyllä. Myrkkyjen käytössä on kuitenkin hyvä olla varovainen ja kannattaa pyrkiä välttämään niiden sumutusta suoraan siilin asumukseen.

Joskus siileillä voi esiintyä punkkeja (erityisesti sikaripunkit, syyhypunkit, Chorioptes-punkit, Psoroptes-punkit), jotka ovat yleensä kooltaan hieman kirppuja isompia, eivätkä yritä hypätä karkuun niitä poistettaessa. Punkit imevät siilistä verta tai kaivautuvat ihon sisään saaden sen ärtymään. Myös piikkien irtoamista voi esiintyä. Punkkitartunnan voi alustavasti todeta asettamalla siilin tumman kankaan päälle ja hieromalla sen ihoa ja piikkejä sormilla. Kun kangasta sitten tarkastelee kirkkaan valon alla, voi siinä näkyä liikkuvia, pieniä, useimmiten vaaleita pisteitä, mikä tarkoittaa, että siilillä on loisia. Niiden tarkempi laji selviää kuitenkin vasta eläinlääkärin ottamasta ihonäytteestä. Punkkien karkoitukseen tehoavat monesti samat keinot ja aineet kuin kirppuihinkin, mutta varminta on kuitenkin aina ottaa yhteyttä eläinlääkäriin punkkitartuntaa epäiltäessä.
Syyhypunkki (Sarcoptes scabiei) eli kapi on yksi tavallisimmista lemmikkisiileillä esiintyvistä loisista. Se on iso, litteä punkki, joka kaivaa siilin ohutkarvaiseen ihoon munilleen käytäviä aiheuttaen hilseilyä, piikkien irtoamista sekä voimakkaasti kutisevaa rupista ihottumaa. Jos eläin pääsee nuolemaan kutisevia kohtia, seuraa yleensä bakteeritulehdus ja iho paksunee.

Kapi tarttuu herkästi eläimestä toiseen suorassa kosketuksessa, mutta tartunnan voi saada myös esim. kuivikkeista tai ruohikosta siilin ulkoillessa. Kapitartunta voidaan todeta ihon raapenäytteestä tai aistinvaraisesti: yleensä kapia löytyy koko siilin ruumiista ja joskus voi näyttää kuin koko siilin iho olisi liikkeessä.

Hilsepunkkia (Cheyletiella spp.) esiintyy tavallisesti kissoilla, koirilla ja kaneilla (joilla kullakin on oma isäntäspesifi hilsepunkkinsa), mutta joskus se voi tarttua siiliinkin. Hilsepunkki on harmaa voimakassuinen hämähäkkieläin, joka käyttää ravinnokseen siilin verta ja kudosnestettä aiheuttaen samalla voimakasta kutinaa, rapsuttlua ja ihon hilseilyä. Hilsepunkki voi tarttua joko suoraan eläimestä toiseen tai epäsuorasti esimerkiksi ruohikon, lattioiden tai esineiden välityksellä, sillä hilsepunkki selviää isäntäeläimensä ulkopuolella useita päiviä. Hilsepunkkidiagnoosi voidaan vahvistaa eläinlääkärin ottaman raapenäytteen perusteella. Hilsepunkki voi tarttua myös ihmiseen ja aiheuttaa käsivarsiin kutiavia näppylöitä, mutta koska hilsepunkki ei pysty käyttämään ihmistä isäntänään, oireet häviävät yleensä nopeasti itsestään.

Sikaripunkki (Demodex-lajit) on sikarin muotoinen, n. 0,2-0,4 mm:n mittainen punkki, jolla on surkastuneet raajat, ja joka saa ravintonsa eläimen ihon talirauhasista sekä karvatupista. Pidetään hyvin mahdollisena, että lemmikkisiileillä (monien muiden eläinten tapaan) on normaalistikin aina muutamia sikaripunkkeja ihollaan, mutta vasta elimistön joutuessa koetukselle (stressi, tulehdustila) ne alkavat lisääntyä. Sikaripunkki voi tarttua ihmiseen, mutta aiheuttaa harvoin mitään ongelmia.

Chorioptes spp. -loinen on valkoinen tai harmaa soikea punkki, joka voi tarttua siiliin toisesta eläimestä tai kuivikkeista, mutta aiheuttaa siilille oireita yleensä vain naaman ja korvien alueella. Sen sijaan Psoroptes-punkit voivat aiheuttaa varsin nopeasti melko vakaakin tuhoa. Toisin kuin muut punkit, Psoroptes-punkit eivät kaivaudu ihon sisälle, vaan etsivät iholta vain suojaa ja lisääntyvät aiheuttamansa ruven alla nopeasti ja tehokkaasti.

Korvapunkitkin (Otodectes cynotis) ovat siileillä melko yleisiä. Ne elävät eläinten korvakäytävissä ja syövät sieltä kuollutta kudosta aiheuttaen kovaa kutinaa, tulehdusta, korvan raapimista ja ravistelua sekä kahvinporomaista eritettä korvaan. Korvapunkkitartuntaa epäiltäessä siili on hyvä viedä eläinlääkäriin, jolloin korvasta otettavasta eritenäytteestä voidaan mikroskoopin avulla havaita korvapunkkitartunta ja määrätä oikea lääkitys (esim. Stronghold). Korvapunkki tarttuu helposti eläimestä toiseen, joten perheen kaikkien lemmikkien hoitaminen samalla kertaa on suositeltavaa. Hoitamattomana korvapunkkitulehdus voi johtaa esimerkiksi bakteeritulehduksiin.

Myös kissojen ja koirien kesäisenä riesana tutuiksi käyneet puutiaiset eli kansankielellä ”punkit” voivat joskus tarttua esimerkiksi heinikosta siiliin verta imemään. Jos epäilee omia taitojaan poistaa puutiainen eläimen ihosta kokonaan eli päätä myöden, kannattaa turvautua eläinlääkärin apuun, jotta vältytään turhalta ihoärsytykseltä ja tulehduksilta. Punkin poistoon myydään apteekeissa ja eläinkaupoissa myös erityisiä punkkipihtejä, joista voi olla apua toimenpiteeseen.

HUOM!
Monissa lähteissä – myös Suomen Eläinlääkärilehdessä – suositellaan lemmikkisiilien loishäätöihin lääkkeeksi ivermektiiniä (esim. Ivomec®), mutta Yhdysvalloissa useita siilejä on jopa kuollut kyseisen lääkkeen käytön seurauksena, ja sama lääkeainehan on myös esimerkiksi collie-sukuisille koirille tappava. Lisäksi sen epäillään nostavan siilin riskiä sairastua syöpään, joten muiden korvaavien loislääkkeiden käyttö on ehdottoman suositeltavaa, ja tästä kannattaa huomauttaa eläinlääkärilleen loistartuntaa epäiltäessä! Yhdysvalloissa monet kasvattajat käyttävät nykyisin siileilleen tarpeen vaatiessa ivermektiinin sijaan selamektiiniä, jota on Suomesta saatavissa tuotteissa ainakin Stronghold®-paikallisvaleluliuoksessa (tehoaa niin kirppuihin, punkkeihin kuin väiveisiinkin).

 

Kategoria(t): Sairaudet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.