Suomen Siiliyhdistys

Meidän Cicero-poika täytti joulukuun 18. päivä 2,5 vuotta. Sylittelin pientä ja se oli erittäin hyvävointinen kuten aina. Muutaman päivän olinkin sitten kuumeessa ja kun 22. päivä menin herättelemään Cicceä syliin oli järkytys suuri kun sen oikea silmä oli turvonnut kiinni. Soittelimme eläinlääkäreille, mutta eihän lauantai-iltana joulun alla ollut helppo saada aikaa. Vain yksi eläinlääkäriasema päivysti eikä niillä tietenkään ollut asiantuntevaa lääkäriä. Saimme silmätippoja, joita laitoimme 4 kertaa päivässä. Silmä oli tosi pahan näköinen ja märki. Cicce oli kuitenkin koko ajan hyvin kiltti ja reipas, ei aristellut silmäänsä ja söi ja juoksi täysin normaalisti. Laitoimme tippoja silmään ja se rauhoittikin sitä hieman. Silmä oli kuitenkin täysin pilalla, pullistunut ulos ja "muumioitunut" kiinni. Saimme varattua ajan Erikssonille 27. päivä. Olimme täysin varautuneet, että Cice joudutaan päästämään matotaivaaseen, niin pahalta silmä näytti. Lääkäri kuitenkin tarkasti Ciceron ja totesi sen olevan erittäin hyväkuntoinen ja sanoi voivansa "napsaista silmän pois". Silmä siis leikattiin pois ja Cicelle laitettiin erikoisvahvoja tikkejä, jotka sulaa ajan myötä pois. Tikkejä laitettiin myös suun kautta niinku alapuolelta. Illalla ajattelin, että nyt Cicce ei varmaan yöllä juokse ja vein ruoka- ja vesikupitkin ihan pesäkopin viereen ettei pienen tarvitsisi liikkua pitkälle hakemaan ruokaa. Nostin pesää katsoakseni miltä silmä näyttää, mutta eipä Cicce ollutkaan siellä. Se olikin häkin alimmassa kerroksessa oottelemassa ruokaa ja juoksupyörää. Annoin sille ruuan ja se ahmikin sitä täydellä teholla ihan kuin silmää ei ikinä olisi ollutkaan. Sitten se tuli ulos häkistä ja kiipesi syliini. Se oli hyvin kiltti eikä aristellut silmäänsä yhtään. Olin ihmeissäni, leikkauksesta oli kulunut viisi tuntia!
Nyt Cicce voi jo todella hyvin ja silmä ei ole ollenkaan pahan näköinen niinkuin pelkäsin. Näyttää vain, että se vinkkaisi silmää:). Se saa ruuan seassa kipulääkettä ja silmää pyyhitään kerran päivässä.
Onko muilla ollut samantapaisia kokemuksia? Kuinka yleisiä tällaiset ovat siileillä? Ajattelin vaan kun noilla on tollaset "mulkosilmät" niin vaurioituvatko ne helposti?

Toisaalta kun ajattelee, niin onhan siilillä piikit, jotka ei koskaan oo putipuhtaat. Ei tarvita kun yksi irronnut piikki, joka raapasee silmää ja sitten siellä onkin haava ja likaa :/
Meillä ei koskaan ole silmävaivaa ollut, mutta poikasella oli piikki pippelissä, joka oli melkein mahdoton saada pois. Onneksi sitten pitkän rävellyksen jälkeen saatiin pois se, eikä tulehdustakaan tullut.
Onneksi kävi hyvin Cicerolla kuitenkin

mulla yheltä poikaselta aikoinaan oli piikki puhkassu silmän. siili eli ihan normaalia elämää yks silmäisenä ja jos et tienny ni ei sen liikkeistä moista edes huomannut.
kyllä se siitä toipuu nopeasti ja viettää ihan hyvää siilin elämääkii

Meillä eletään tällä hetkellä juuri samanlaisia surullisia aikoja.

Huomasin eilen illalla siilimme silmän olevan hieman punainen ja märkivä. Tänään silmä muuttui ihan muutaman tunnin sisällä turvonneeksi ja kirkkaan punaiseksi ollen todella pahan näköinen joten lähdimme saman tien Mevetin päivystykseen. Nyt pikkuinen saa silmätippoja, antibiootteja ja kipulääkettä.

Maanantaina menemme uudelleen lääkäriin ja todennäköisesti silmä joudutaan poistamaan.

Lohduttavaa kuulla, että siilit pärjää hyvin myös yhdellä silmällä. 3,5 vuotta saatiin ollakin ihan ilman minkäänlaisia ongelmia ja sitten tuli tämmöinen kamala homma. Kyllä oli itkussa pidättelemistä, kun lääkärissä olimme ja olin jo valmistautunut pahimpaan. Toivottavasti tästä nyt selvitään, meidän neiti on niin mahtava persoona, etten missään nimessä halua toisen myöskään kärsivän ja jos pahalta alkaa näyttämään, pitänee varautua tekemään myös se vaikein päätös..

Voi kuinka surullista, kovasti voimia teille. Tässä joulun surua ja huolta kokeneneena, tiedän miltä teistä varmasti tuntuu.
Toivottavasti silmä paranee tuolla lääkityksellä, ettei tarvitsisi silmänpoistoon mennä. Onneksi hän yhdelläkin silmällä pärjää, mutta aika järkyttävää silti.
Minun sedälläni oli aikanaan seeferi, jolta jouduttiin poistamaan silmä käärmeen pureman vuoksi. Tämä koira pärjäsi kyllä yhdellä silmällä hyvin.

Siilimme silmäleikkaus sujui hyvin, ja kaveri parani ennätyksellisen nopeasti ollen koko ajan oma reipas itsensä.

Tänään huomasin 14.1 leikatun silmän haavan alkaneen yhtäkkiä punoittamaan ja veimme siilin pieneläiklinikalle tutkittavaksi, ajatellen lähinnä saavamme uuden antibioottikuurin ja kaiken olevan muuten hyvin.

Lääkärit tutkivat siilimme perusteellisesti ja kauhistukseksemme röntgenkuvissa näkyi siilin silmänpuoleisen yläleukaluun kaaren ja yläposkihampaiden alveoliluun syöpyneen pois ja alueella näkyi pehmytosamassaa eli kyseessä oli todennäköisesti pahanlaatuinen luukasvain. Luonnollisesti siilimme nukutettiin pois hyvästä kunnostaan (käytös aivan normaalia) huolimatta, sillä luukasvainten tiedetään olevan hyvin kivuliaita.

Luovutimme siilimme ruumiin eläinlääketieteelliseen tutkimuskäyttöön, jotta tietoutta siilien sairauksista saataisiin lisää.

Nyt kaiken pahan mielen keskellä on vaikea välttyä suuttumukselta, miksi siilin syöpynyttä leukaluuta ei huomattu silmäleikkauksen yhteydessä, sillä leikkaus tehtiin suun puolelta posken avanteen kautta. Luonnollisesti näin oltaisiin vältytty toisen turhalta "kiusaamiselta" ja olisimme tehneet lopettamispäätöksen jo tuolloin, jotta toinen ei olisi joutunut tuntemaan turhaa kipua.

Sen ainakin tiedän, että yhtään eläintä en enää sinne yksityiselle klinikalle vie, vaikka ymmärrän toki sen, että kyseisessä ammatissa erehtyminen on luonnollisesti inhimillistä. Viikin pieneläinklinikka puolestaan saa minulta suuret kiitokset perusteellisesta tutkimuksesta.

Nyt jäi jäljelle vain suuri ikävä loistavaa persoonaa, joka ilahdutti elämäämme 3,5 vuoden ajan. Niinhän se vanha sanonta menee, että kaikki hyvät lähtee ensin...

Tällä viestillä haluan neuvoa kaikkia vastaavaan silmätilanteeseen joutuneita varmistamaan eläinlääkäriltä, että silmän tulehduksen syyt on perusteellisesti tutkittu, jottei vastaavanlaisia tapahtumia pääsisi syntymään. Hyväkuntoiset siilit välttävät näemmä viimeiseen asti näyttämästä kipua, ja vaikka eläin vaikuttaa normaalilta pirteältä itseltään, saattaa tulehdus olla vain ensioire vakavammasta sairaudesta.

Uutta siiliä ei tähän perheeseen tule, niin suuret saappaat olisi seuraavalla kaverilla täytettävänä,että en usko sen olevan mahdollista.

Hyvää jatkoa kaikille siilisteille ja mukavia hetkiä piikkipalleroidenne parissa.

Lämpimät osanotot Suolahden siililästä.

Tuttu on tuo tunne, että enää ei meille siiliä ja mahdollisia sen mukanaan tuomia suruja tule. Meille on loppuviimeksi kuitenkin aina tullut uusi siili, ja saappaat, vähän erilaiset ja erikokoiset, ovat täyttyneet ajan kanssa.

Jaksamista teille.

Lämpimät osanotot myös täältä Juliuksen kodista.

Meilläkin kovasti pohdittiin Taavin jälkeen uuden siilin ottamista. Suru ja tuska otti niin koville. Vieläkin ikävä välillä yllättää, mutta emme ole katuneet päiväkään Juliuksen hankkimista.

Tosi ikävä, että jouduitte käymään turhaan tuon silmäleikkauksen läpi ja ymmärrän kyllä suuttumuksenkin tunteen.
Minusta tuntui myös Taavin kohdalla, että ultraäänitutkimus olisi jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä kertonut totuuden, eli kyseessä ei ollut virtsatientulehdus vaan kasvain. Tosin eläinlääkäri oli jo sanonut, että ei ole varma, ettei kyse ole kasvaimesta. Ihmettelen vain, miksi hän ei ehdottanut ultraa. Ultraa kannattaa varmaan itse pyytää, vaikka se tietysti myös maksaa, mutta luulisi sen helpottavan diagnoosin tekemisestä, mikä ei ole varmaan helppoa lyhyellä eläinlääkärikäynnillä.
Voimia teille, hyviä muistoja ei voi kukaan viedä.

Sipun silmä myös umpeutui kiinni, ja siihen kasvoi päälle sellainen "kuori". Sitten Sipu yhtenä iltana rapsaisi sen siitä irti, ja alla ei stten ollutkaan enää jäljellä kuin kuoppa. Ei kestänyt sitä katsoa, ja kun sipu sitten oli jo muutenkin huonossa kunnossa niin ei sitten enää kehdattu hoitamaan ruveta, vaan päästettiin tyttö pois.

Eläinlääkäri sanoi kyllä että näin on parempi, joku kasvain oli varmaan levinnyt sitten päästä silmään, Sipulla siis oli myös otsatukan alla sellainen patti.

Viime viikon tiistaina huomasimme, että meidän Aatokselta oli puhjennut vasen silmä. Hoitovaihtoehtoina olivat eutanasia tai silmänpoisto. Aatos oli kamalan näköisestä tilanteesta huolimatta todella reipas ja hyväkuntoisen oloinen, joten torstaina mentiin silmänpoistoleikkaukseen. Leikkauksesta herääminen näytti aluksi sujuvan ihan hyvin, siili nousi välillä kävelemään ja oli ihan virkeän oloinen. Illan kuluessa meno näytti sitten kuitenkin hetki hetkeltä vaikeammalta, Aatos jaksoi liikkua vain vähän kerrallaan ennen väsähtämistä ja ruokaakaan se ei enää jaksanut pureskella. Yöstä Aatos ei sitten enää selvinnyt. Leikkauksen riskit olivat toki tiedossa, mutta suru ja järkytys ovat silti edelleen kovin suuret

Voi kamala! Todella surullinen tarina. Voimia!

Voi että..voimahaleja ja jaksamista!

Voimia!