Veera nukkui pois
Lähetetty: 18 Huhti 2007, 09:10Hei vain kaikille. Me olemme olleet pitkään hiljaisia ja on todella ikävä tehdä "paluuta" tällä aiheella.
Meidän rakas terminaattorimme, ikiliikkuja, ilopilleri ep-tyttö Veera lähti matotaivaaseen varhain aamulla 11.3.2007. Tätä edelsi aika, jolloin Veera kuihtui hyvin nopeasti melkein luurangoksi ja ripuloi aivan kamalasti. Annettiin antibioottia ja varmuudeksi annettiin myös sekä sisä-, että ulkoloislääke. Loisia ei ollut. Antibiootti kohensi Veeran oloa hetkellisesti siten, että kuurin aikana Veera alkoi syödä kunnolla, eikä ripulointi jatkunut. Veeran masusta oli lääkärissä kuulunut "kaasujen" ääniä, joten siellä oli jokin huonosti. Myös pesulla ollessaan, Veera yritti purra jalkojaan "säärestä" inhottavan lujasti, joka tämäkin viittasi siihen, että sisuksissa oli jokin huonosti ja se sattui Veeraan.
Antibioottikuurin loputtua elimme toivossa, mutta muutama pvä kuurinloppumisen jälkeen kohtasimme surun. Vielä yöllä Veera oli liikkunut pesässään ja ollut suht normaalin näköinen, mutta aamulla se löytyi pesästään nukahtaneena. Sillä oli rauhallinen asento ja se oli selvästi nukahtanut levollisena, joskin varmasti tuskissaan, päätellen siitä, mitä sillä lopulta oli.
Aamu oli melko kauhea, eikä vieläkään kulu pvää ilman ajatusta Veerasta, sen ihanista korvista ja nasusta ja hampaista, kun se katsoo ja viilettää pitkin lattiaa joka suuntaan ja kiipeää sohvalle.
Lähetimme Veeran kuitenkin Eviraan (ent. EELA) Helsinkiin sen kummempia miettimättä. Oli tärkeää saada tietää, mikä Veeralla oli. Muutaman vkon kuluttua tuli karmea vastaus. Veeralla oli ollut pahanlaatuinen haimasyöpä, joka oli jo ehtinyt levitä toiseen munasarjaan. Veera oli ollut siis aivan lopussa, eikä se ollut näyttänyt ulkoisia merkkejä kuin vasta ihan lopussa. Näinhän meidän rakkaat piikkipallerot toimivat. Eivät ne näytä, kun jokin alkaa mennä pieleen... :'(
Rakkaan muistoa kunniottaen...
Meidän rakas terminaattorimme, ikiliikkuja, ilopilleri ep-tyttö Veera lähti matotaivaaseen varhain aamulla 11.3.2007. Tätä edelsi aika, jolloin Veera kuihtui hyvin nopeasti melkein luurangoksi ja ripuloi aivan kamalasti. Annettiin antibioottia ja varmuudeksi annettiin myös sekä sisä-, että ulkoloislääke. Loisia ei ollut. Antibiootti kohensi Veeran oloa hetkellisesti siten, että kuurin aikana Veera alkoi syödä kunnolla, eikä ripulointi jatkunut. Veeran masusta oli lääkärissä kuulunut "kaasujen" ääniä, joten siellä oli jokin huonosti. Myös pesulla ollessaan, Veera yritti purra jalkojaan "säärestä" inhottavan lujasti, joka tämäkin viittasi siihen, että sisuksissa oli jokin huonosti ja se sattui Veeraan.
Antibioottikuurin loputtua elimme toivossa, mutta muutama pvä kuurinloppumisen jälkeen kohtasimme surun. Vielä yöllä Veera oli liikkunut pesässään ja ollut suht normaalin näköinen, mutta aamulla se löytyi pesästään nukahtaneena. Sillä oli rauhallinen asento ja se oli selvästi nukahtanut levollisena, joskin varmasti tuskissaan, päätellen siitä, mitä sillä lopulta oli.
Aamu oli melko kauhea, eikä vieläkään kulu pvää ilman ajatusta Veerasta, sen ihanista korvista ja nasusta ja hampaista, kun se katsoo ja viilettää pitkin lattiaa joka suuntaan ja kiipeää sohvalle.
Lähetimme Veeran kuitenkin Eviraan (ent. EELA) Helsinkiin sen kummempia miettimättä. Oli tärkeää saada tietää, mikä Veeralla oli. Muutaman vkon kuluttua tuli karmea vastaus. Veeralla oli ollut pahanlaatuinen haimasyöpä, joka oli jo ehtinyt levitä toiseen munasarjaan. Veera oli ollut siis aivan lopussa, eikä se ollut näyttänyt ulkoisia merkkejä kuin vasta ihan lopussa. Näinhän meidän rakkaat piikkipallerot toimivat. Eivät ne näytä, kun jokin alkaa mennä pieleen... :'(
Rakkaan muistoa kunniottaen...
Siilit ovat kyllä sisukkaita ja jaksavat loppuun asti olla pirteitä, vasta kun voimat ovat täysin menneet, ne luovuttavat.