Suomen Siiliyhdistys

Issulle terkkuja.

Kiva kuulla muidenkin "vanhemmista" siileistä.

Meidän Alfons on nyt 4v 2kk -ikäinen ja alkaa vaikuttaa aika vanhalta. Olen vähän huolissani, kun Alfonsin syöminen on vähentynyt todella merkittävästi ja sen myötä myös paino pudonnut. Joinakin öinä (kuten viime yönä) Alfons ei ole koskenutkaan ruokaansa. Kuukausi sitten Alfons oli muutaman päivän syömättä, eikä juuri juossut pyörässäänkään. Herra kuitenkin piristyi ja alkoi jälleen syödä (mutta vain matoja ja vähän raksuja). En tiedä onko Alfons vain vanha, vai mikäköhän häntä vaivaa. En ole vienyt Allua lääkäriin, koska hän on ulkoisesti erittäin terveeen näköinen, enkä ole mitään patteja nähnyt/tuntenut.

Osaako kukaan kertoa, mikä on vanhimman Suomessa eläneen lemmikkisiilin ikä?

Muistaakseni vanhin oli Vilhelmiinan äiti, joka eli 7-8. vuotiaaksi?

Meillä alkaa kanssa Kotikolon Lyyli olemaan aika vanhus..Yli 3 han se onpi..Herkules alkaa kanssa lähestyä 3 vuoden ikää. Huh, miten nopeasti aika meneepi...Herkusta ei huomaa vielä ikääntymisen merkkejä, tosin se ei ihan niin paljoa jaksa kiukutella edes ventovieraille. Lyyli sen sijaan on rohkeaakin rohkeampi, tulee ulos vaikka valot on päällä, ja kolistelee ruokakuppejaan vaatien ruokaa. Sylissäkin viihtyy yllättävän hyvin

Meillä alkaa kanssa olemaan kohta vanhuspuolen asukkeja. Röllin tarkkaa syntymäaikaa ei Oskun tavoin tiedetä (samasta paikasta, varmaankin veljeksiä ), hän on noin kolmevuotias ja samaten Ulpu täyttää kesäkuussa kolme vuotta. Röllin vanheneminen on näkynyt lähinnä sairasteluna, ulkonäöllisesti hän on ihan yhtä vaavelin näkönen kun meille tullessaan (tietysti hän ei ihan poikanen enää sillon ollut). Ulpussa ei ikä ole painanut terveydellisesti eikä ulkonäöllisesti oikeastaan mitenkään (luojan kiitos ja koputan puuta).

Täällä Vantaan Vaaralassa asustelee nyt 3 v 6 kk vanha Tuffe, Vaaralan vampyyri. Mitä vanhemmaksi poika on tullut, sitä kesymmäksi on meidän hurjakesiili muuttunut. Juoksee jopa luokse nimeä huudettaessa (ja matopurkkia rapisteltaessa . Tuossa juuri nytkin tätä kirjoittaessani herra nuuskii varpaitani ja juoksentelee ympärilläni, vaikka valot ovat päällä ja telkkarikin auki.

Poika on hyvässä kunnossa. Fysiikassa ei ole mitään vikaa. Vanhan näköiseksi se tosin tuli jo noin vuoden vanhana, kun tummat kuonokarvat muuttuivat harmaiksi. Vaan muuten poika on pirteä ja ruokahalussa ei ole mitään moitittavaa. Kaikki ruoka on syöty illalla jo aina ennen valojen sammuttamista. Muoto on kuitenkin hyvästä ruokahalusta huolimatta soukan puikula. Ihana vanha siiliherra tuo meidän Tuffeli!

Indi-raukka on taas nykyään paljon herkempi tuhisemaan, varsinkin pimeässä kun tuo toinen silmä on sokea. Tänä aamuna toinen oli kierrättänyt, syönyt kikkareensa. Hauskaa Pääsiäistä muuten kaikille!

Meidän Iiris-Mamma on jo neljä vee. Ikääntyminen näkyy laiskistumisena. Siksipä tyttö tuntuu koko ajan lihovan, kun aina kun yritän vähentää ruokaa tämä kompensoi asiaa vähentämällä liikuntaa... Ja ehkäpä hän on myös vähän haalistunut väreiltäänkin, en osaa sanoa.
Iiriksellä on ollut kasvain massussa jo puolisentoista vuotta. Se on kuitenkin onneksi hyvälaatuinen, eikä siis tuossakaan ajassa ole mamman tahtia ruvennut haittaamaan ja kasvaa aika hitaasti. Eläinlääkäri arveli, että pattia ei tarvitse ruveta operoimaan niin kauan kuin se ei menoa haittaa, koska kipeä se ei tunnu olevan.

Voi Iiristä. :/ Hyvä että on hyvälaatuinen.

Meillä Topi on 3v.4kk, vanhuus alkaa näkyä piikkien haalistumisena.Nassussa on myös hiukka harmautta.Herra elelee kuitenkin vielä kuin ennenkin,ruoka maittaa, ikinä vielä ei ole kipot olleet tyhjiä. Juoksu pyörässä huristelee hyvää vauhtia. Eikä mitään sairautta ole tähän mennessä ollut.On kyllä pojalla ollut hyvät geenit. Olisi kiva tietää onko Topin siskoilla ollut myös kaikki hyvin.Siskoja oli nimittäin kaksi.Topi on syntynyt 16.12.03.
Hankittu Dan Olssonilta.Ps. Nytkin kuuluu kippojen kolina ja juoksu pyörän hurina,pitänee mennä viemään ruuat Topille,ennen kuin kupit lentelee.Ja kilttihän meidän Topi on ollut aina,ei pure eikä paljon puhise.

Meidän Hebe-neiti täytti huhtikuussa 5v ja ihan viime viikkoina on alkanut osoittaa vanhenemisen merkkejä, tähän mennessä touhut ovat olleet kuiten ennenkin mutta nyt on ilmeisesti näkö alkanut heiketä, kaapin ovia ei uskalla jättää hetkeksikään auki, ennen jäi vain reunalle katselemaan mitä tapahtuu mutta nyt on jo pari kertaa meinannut pudota lattialle (onneksi on omat kädet olleet supernopeat ja kerran muksahti vain alimmalta tasolta matolle).

Hyvin kuitenkin juoksee pyörässä vielä ja muutenkin touhuaa ja sisustaa. Meidän sisustukset ei muutu enään vaan olemme pitäneet Heben tavarat omilla paikoillaan jottei tule turhaa stressiä paikkojen löytämisestä. Ruokakuppia olen vaihdellut kahden kerroksen välillä, sen löytää kuitenkin nenän avulla =)

Ruoka maistuu edelleen hyvin, mutta suurimmat ja kovimmat hyönteiset jättää järjestäen lautaselle, vaikka kissanraksut vielä maistuvatkin hyvin. Jättiksiäkin on jättänyt syömättä mutta onneksi muut ruokalajit maistuvat vielä hyvin.

Paino on heitellyt mutta on onneksi tasaantunut jo, kun on löytynyt ne maistuvat ruuat ja suosiolla jätetty muut pois, saa vanhus syödä herkkuja hieman enemmän kuin ennen =)

Aika on mennyt todella nopeasti mutta onneksi sitä on vielä jäljellä =)

Meidän Lyyli täyttää joulukuussa 5 vuotta, pirteä ja energinen siilineitokainen .
Touhuaa edelleen niinkuin ennenkin, juoksee yöt juoksupyörässä, on oikea sylisiili , niin lempeä luonteeltaan että joskus tarvii miettiä että onko tämä siili ollenkaan. Ruoka maistuu ja Lyyli on virkeä ja ihana ikäneito <3

Meidän Elviira oli ihan erilainen,semmonen tuhisija ja puhisija ,mutta ihana silti. Elviiran nuori elämä päättyi liian lyhyeen, puolitoista vuotias ja jouduttiin nukuttamaan ikiuneen

Max Tuffenpoika täyttää syyskuussa 6 vuotta. Poika on edelleen pirteä ja kesy. Päivääkään se ei ole sairastellut pitkän elämänsä aikana. Ulkonäkökin on kuin nuorella siilillä konsanaan, ei edes ole juuri harmaantunut kuonosta. Ruoka maistuu ja juoksupyörä hurisee kaiket yöt.

Tänä kesänä Max on reissannut mukanamme autossa noin 2000 km, kun olemme ajaneet maalle Pohjois-Savoon ja takaisin pariin kertaan. Perille päästyämme herra on vaan kömpinyt pesälaatikostaan ja alkanut syödä kuin ei mitään merkillistä olisi tapahtunutkaan. Ja huom, Max ei ole ennen tätä kesää tehnyt elämässään muuta matkaa kuin kasvattaja-Tainalta poikasena meille kotiin (etäisyys pari kilometriä). Maxin isä, Tuffe Vaaralan vampyyri eli myös pitkän siilinelämän, 5-vuotiaaksi. Poika on kait saanut isältään hyvät geenit! Tiedän olevani tosi onnekas, kun olen saanut olla kahden näin pitkäikäisen siilin orja!