Suomen Siiliyhdistys

Varmasti kauheaa seurata vierestä toisen hiipumista! Itelläkin tuoreessa kokemuksessa, joskaan ei noin vakava ja "lopullinen" tauti ollut.

Onko Manta saanut kortisonihoitoa? Iven sanoi meille perjantaina, että WHS:än etenemistä voisi auttaa kortisonilla. Näyttää tosin pikkuisen oireet etenevän niin nopeasti, ettei ehkä enää auta. Kannattaa kuitenkin kysyä, josko olis vielä apua.

Täältäkin toivotamme jaksamista Annikille ja mahdollisimman kivutonta loppuelämää Mantalle

Ei MantRay ole saanut kortisonihoitoa, eikä muutakaan hoitoa. Laitoin samantien viestiä eläinlääkärille kysyäkseni tuosta ja se vastas et kyl se vähän saattas auttaa, mutta ei se tietenkään paranna. Perin omituista ettei se kertonu tuota sillon ku käytiin sen luona...

Lääkitsemisen suhteen en vaan tiedä pystynkö siihen että väkisin yrittäisin pitää pikkusen hengissä. Olisi eri asia jos ois mahdollista parantua kokonaan, mutta kun sillä vaan hidastettas oireita.

Kerran teimme kissamme kanssa sen virheen että lääkittiin sitä aamuin illoin melkein puolen vuoden ajan että se näkis seuraavan päivän. Ei se kuitenkaan loppupeleissä ollut edes onnellinen. Ei vaan haluttu laskea irti ja luultiin tekevämme oikein.

Niin kyllähän se niin on, että jos diagnoosi on WHS, niin eihän sitä hirveesti kannata pitkittää, kun tosiaan tulos on se mikä on. Voi että..ikäviä noi tilanteet. Ja ratkaisu ei varmasti ole helppo, mutta varmasti auttaa, kun tietää, että siili ei sitten enää kärsi.

Sitten kun kellään ei ole enään "kivaa" on pakko tehdä päätöksiä. Kurja kun tilanne on tuollainen
Tsemppiä sinne Mantalle ja perheelle kuinka sitten päätättekin edetä.

Toivon kovasti voimia & jaksamista koko Mantan perheelle.

Nyyh.. Voimia sinne

Voimia sinulle! Meillä oli sama tilanne vuosi sitten. Tosin ei ole varmuutta oliko Uunolla WHS, kun ei lähetetty eelaan mutta oireet suurinpiirtein samat. Uuno oli Ep ja kaksivuotias.
Valvoin yöt, pitelin sylissä kunnes oli pakko päästää irti ja viedä nukutettavaksi ikiuneen.
Voimia vielä sinulle!

Pikku MantaRaymme on nyt ikiunessa. Molemmat takajalat siis lopulta pettivät ja eilen alapää rupesi vuotamaan verta. Ajattelin että siilusella on virtsaputkentulehdus, mutta löysinkin möykkyjä Mantariinin vatsasta...

Eläinlääkärikin tunnusteli ja huomattiin että Mantalla on kohdussa kasvain/kasvaimia jotka aiheuttivat halvaantumisen. Helpotus sinänsä koska ei ollut kyse WHS:stä, mutta silti kauhea kohtalo Mantalle :,(

viimeiset kaksi viikkoa en ole muuta kun hoivannut pientä ja nyt on tyhjä, mutta samalla helpottunut olo. Ikävämmäksi tämän tilanteen teki myös se kun Mantan toisen omistajan kanssa tapeltiin lähes päivittäin milloin Manta pitäisi päästää ikiuneen. Itse olisin ollut valmis jo viikko sitten.. Mutta onneksi pääsimme vihdoin yhteisymmärrykseen siitä, ettei MantaRaylla ole mahdollisuuksia elää enää siilinelämää ja että se kärsii.

Ikävä pientä Mantaa.. Outoa kun ei tarvitse pelätä askeleitaan kun harpon vaatemyttyjen ylitse. Pieni tepsutus puuttuu, mutta nyt MantaRaylla on parempi olla. Silti aivan liian aikaisin pikkuisen piti lähteä pois... :,(

Pientä tuhisijaa kaivaten <3

Osanotto halauksien kera...<3 Ratkaisu oli varmasti oikea, vaikka vaikea olikin..:/ Ja nytten sillä on hyvä olla..

Osaanottomme suruun!

Voi... osanotto pikkuisen puolesta.

Katri ja Muska

Osanotot eläintarhasta

Lämmin osanotto.

t. Merja ja siilit

Osanotot Kissanlinnasta

Lämpimät osanotot myös täältä Pienen on nyt hyvä olla.