Suomen Siiliyhdistys

No mites meni ensimmäinen yö siilineidin kanssa? Mun matoinhosta viimeisetkin katosi muuten siihen, kun ensimmäisen kerran kuulin, kun Albert syö matoa (kädestä annoin): hillitön maiskutus! Loistava ääni. Kuulee, kuinka maistuu

Ollessani 80-luvulla kesän töissä Korkeasaaressa tutustuin siellä erääseen työntekijään, joka kasvatteli kotonaan etelä-amerikkalaisia jättiläistorakoita ja myi niitä kaikille kiinnostuneille. Niinpä perheeseemme muutti useaksi kuukaudeksi kaksi lentokykyistä torakkaa, joilla oli kokoa nelisen senttiä. Siinä sitä riitti vieraille töllisteltävää.. niiden rinnalla jauhikset kalpenevat!

Ensimmäinen ja seuraavat yöt Aliisan kanssa ovat menneet erittäin mukavasti Ruoka on maistunut ja hiekkakylvyt kelvanneet (näin olen päätellyt siitä, että hiekkaa aamulla enemmän astian ulkopuolella kuin sisällä). Tänään aamulla minua odottikin yllätys kun heräsin. Olin unohtanut wc-paperirullan lattialle ja Aliisa oli keksinyt siitä mainion leikkikalun. Se oli sitä työnnellyt ympäri asuntoa ja wc-paperia oli aamulla joka paikassa

varoitus..nyt tulee kauhukertomus siitä miten jauhikset pääsee karkuun... <br> <br>putsasin matojen astiaa ja laitoin ne sellaiseen muoviseen astiaan väliaikaisesti että saan pestyä matojen oikean astian ja jätin sen pöydälle kai toinen kulma vähän pöydän ulkopuolella..kuinka ollakaan pesin kylppärissä matoämpäriä ja juttelin ramseksen kanssa ja kun menin keittiöön oli koko matoastia lattialla ja madot meni jo lujaa pitkin lattioita.niitä sitten puoli tuntia keräilin ja lakaisin ja kuuntelin että jostain kuuluu rapinaa..no siellä oli kukkahyllyllä vielä muutama.sitten herätin ramseksen uudestaan(reppana oli just ehtinyt nukahtaa uudestaan) ja palkkasin sen jauhispalkalla etsimään loput madot.nyt ei enää rapise mut on sellai fiilis et jossain on vielä yksi tai kaksi..

Mä tosiaan yks päivä sitten pakastin jauhomadot ku pelästyin ku sinne oli alianeita ilmenny se oli paniikkiratkasu. <br>Tänään aamulla lueskelin enemmän juttua noista jauhisten kasvatuksesta ja se kyllä kuulosti aika kivalta loppujen lopuksi. Joten riensin faunattareen ostamaan 10 jättistä ja sitte askartelin niille asumukset. Ja kyllä ne on söpöjä ku ne syö ja mönkii. Kunha pysyvät asunnossaan tietysti. Ja jotenki seki autto ku noi pystyy laskee ja tarkistaa et kaikki o tallella ku niitä tavallisia oli niin pirusti ja niin pieniä että ei niistä tienny vaik ois karannuki No katellaan nyt miten kasvatustoiminta sujuu. toivottavasti sujuu, eikä tuu mitää pakastuspaniikkireaktioita

Jauhomatojen kasvatus kannattaa aloittaa pienistä jauhiksista. Niitä on suhteellisen helppo kasvattaa ja niiden kasvatusohjeita löytyy suomeksi netistä (esim. Kiken sivuilla on todella selkeät ohjeet <br><a href="http://siili.parhain.com/matojen_kasvatus2.htm" target="_new">http://siili.parhain.com/matojen_kasvatus2.htm</a> ) <br> <br>Isojen jauhomatojen kasvatus on jo vaikeampaa ja hitaampaa. Itse aloitin niiden kasvatuksen pari kuukautta sitten, eikä minulla ole vieläkään uusia toukkia kasvatusastiassa, vaikka örveleitä (aikuisia koppiksia) on jo kymmenkunta.

hyi ei niitä pieniä. Ne saa olla mun asunnossa vaan pakasteen muodossa. Jos toi ei toimi ni saa kasvatuspuuhat unohtua.

Munkin mielestä pinet jauhikset on PALJON iljettvämpiä kuin isot (Stingukin tykkää enemmän jättiksistä). Jättisten kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, mut aluksi en pystynyt koskemaan jauhiksiin käsin. Nykyisin se tosin sujuu jo, muttei ei se silti kiva ole. Sirkatkaan ei tuota ongelmia, ainoastaan jauhikset. <br>mut onhan meilä toisaalta se yksi yli kolmi metrinen mato, että ehkä nuo isommat luikerot sopii mulle paremmin (sitä Sting ei muuten vielä ole halunnut syödä). Meillä kun kaikkien hyönteisten pitää olla eläviä, muuten ei kelpaa Stingulle;) Tuutikki on sellanen ahmatti että se söisi luultavasti mitä vaan jos ruokakuppiin laittaisi!

Höh, mun mielestä pienet on melkein herttaisia kun vertaa isoihin. Mä pelkään, että isot syö mut <br> <br>Tänä aamuna meillä oli madot lähteneet haneen...mulla on madot laatikossa, alienit ja koppikset toisessa laatikossa, ja nämä laatikot ovat isommassa laatikossa. Ja hyvä niin! Nimittäin mulla on koppislaatikon päällä kuminauhalla kiinni "paniikkikangas", etteivät kaverit _vaan_ saa päähänsä lentää sieltä pois. Kangas oli jäänyt huonosti, ja repsotti matojen puolella, ja senhän arvaa kuinka siinä käy; pikkuluikerot olivat kiivenneet sankoin joukoin pois omasta boksista. Isompaan laatikkoon olivat kuitenkin kaikki jääneet jumiin, ja äkkiä palautin ne ruotuun...yritteliäitä ovat, sano.

mulla oli toi sama ongelma, kun meille tuli gekko, joka syö matoja. onneksi nyt on tottunut jääkaapissa oleviin matoihin, jota myös viivi-siilimme syö <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">