Suomen Siiliyhdistys

Samat sanat kuin Tinillä.. Kuollut heti syntyessään tai
sitten jo kohdussa. Toivottavasti Hebe on ok, eikä enempää
poikasia ole esim. jäänyt sisään.
Piikit tulee jo tunnin parin päästä, niin siitä voi arvioida
ikää.
Minä olen haudannut pikkupoikaset lähimetsään kuusen
alle. siellä voi käydä pikkuisia siilienkeleitä muistelemassa.

nämä on niitä kasvatuksen varjo puolia tosiaan. tuo tosiaan näytti hyvin epämuodostuneelta veikkaan myös että on voinut syntyä jo kuolleenakin. poikanen tuskin olis tullu elämään päivääkään sen verran erikoiselta se näytti.
jos emo on ns vanha en uskaltas suositella toista yritystä poikanen kun näytti ns. vammaiselta se onko syy emon,isä vai molempien geeneissä tuskin selvinnee millonkaan.

poikasten menetys on kuitenkii aina emolle kova paikka. yhet puol syötyt oon kerran(kuili synnytyksessä) joutunu hautaamaan eikä sitä näkyä tosiaankaan hevillä unohda ja sitä kun emo viikon suojeli pesää ja etti ja kutsu poikasia. sydäntä raastavaa toumintaa.

Onhan se ihmisilläkin, että 30vuotta lasketaan ensisynnyttäjän "riski-iäksi", koska sillon sikiön epämuodostumien ja geenihäiriöiden esiintyminen on todennäkösempää. Itse en ole asiaa tutkinut, mutta näin kertoi kätilö. Molemmat suvut on muuten olleet terveitä, että eiköhän kyseessä ollut emon ikä ja/tai emon ja isän yhteensopimattomat geenit. Tosiaan, jos Heben vointi yhtään huonontuu, kannattaa äkkiä mennä eläinlääkäriin, ettei vaan poikasia ole yhtään jäänyt kohtuun.

Yhden epäkelvon poikasen perusteella en lähtisi tekemään kovinkaan kummoisia olettamuksia syistä, vallankin kun vanhempien suvut ovat terveitä.
Esim. epäkelpoja siittiöitä on ihan jokaisella, oli kyseessä eläin tai ihminen. Jos sitten tällainen hedelmöittyy, sen kuuluisi tulla kesken omia aikojaan. Aina ei kuitenkaan näin käy.

Meille synty poikue. Torstaina tulee kuluneeksi kaksi viikkoa jolloin alkaisi totuttelu käsiin. Emo on hyvin reipas ja ehkä vähän ärhäntelee jos sen kopista nappaan(mutta semmonen se nyt on aina). Nyt kun olen pari kertaa kurkannu pesää ja vaan katsonut että kaikki on kunnossa niin olen siksi aikaa emon nostanu hieman kauemmas syömään että mielenkiinto pysyy muualla. Mutta nyt tosiaa ku pitäisi noita poikasia alkaa käsittelee päivittäin niin onko hyvä näin aluksi erottaa emo täysin ettei se vaa syö niitä tai hylkää pesää? ja missä vaiheessa poikasiin voisi koskea ihan emon nähden?

Meillä poikasiin kosketaan emon nähden vasta jonkin aikaa sen jälkeen, kun pienokaiset ovat alkaneet tulla omia aikojaan ulos pesästä. Käytännössä noin 4-5 -viikkoisena. Ennen tätä emoa ei koskaan päästetä näkemään tyhjää tai vajaata poikaspesää, jotta mammeli ei turhaan huolestuisi.

Meillä myöskään ei ole otettu poikasia pois pesästä jos emo on siellä ennenkuin poikaset itse tulee ulos. Emo hätääntyy suotta tyhjässä pesässä. Muutenkin emo hyökkää puollustamaan poikasia vielä toisella kuukaudellakin, jos yrittää emon vierestä ottaa poikasta. Parempi houkutella emo pois ja vaikka nostaa emo toiseen pahvilaatikkoon tms poikasten käsittelyn ajaksi.
Olen myös nähnyt että emo ja poikanen on otettu viltille yhtä aikaa. Emo ei hätääntynyt vaan vähän hämmennyksissään seurasi poikasen liikuskelua. Tosin poikanen ei ollut enää ihan pieni vaan ehkä kuukauden ikäinen.

Meillä emo sai vielä hepulin kun otin kaikki 4 viikkoa vanhat pennut yhdessä syliin. Toinen emo taasen tottui olemaan ilman pentuja jo 2vkoa synnytyksen jälkeen, koska kalkkikramppien vuoksi jouduin antamaan pennuille lisäravintoa käsin muutaman kerran päivässä. Eli kovin on tapauskohtaista tämä, mutta kannattaa mennä mahdollisimman varovaisesti, ettei mitään satu. Kyllä niitä pentuja ehtii sitten isompina käsittelemään ihan riittävästi.

Juu niin minä olenkin aina emon sieltä pesästä houkutellu eka herkuilla pois ja pistäny sen syömään johonkin muualle siksi aikaa kun pesään olen kurkannut Mutta pitääpi sitten jatkossakin toimia samalla tavalla ettei mammeli turhaan huolestu. Kiitos vastauksistanne.

Voikun mä saisin siilin!!!!