Sivu 1/1

urossiilin omistaja kyseleepi

ViestiLähetetty: 04 Marras 2007, 14:30
Kirjoittaja eppuli
Hei vaan kaikki siiliharrastajat.

Meillä avomiehen kanssa siili ollut pian vuoden päivät, nyt herännyt ajatuksia toisen siilin hankkimisesta.

Onko mahdollista esim kasvattajan kanssa teettää poikasia niin että syntyvästä poikueesta (mikäli kaikki menisi hyvin) olisi mahdollista yksi saada omaksi??

Kokisin että vielä emme ole valmiita hankkimaan naarassiiliä kasvatustarkoituksiin, mutta tämä vaihtoehto kuulostaisi heti paremmalta.

ViestiLähetetty: 04 Marras 2007, 16:19
Kirjoittaja Tarja T ja Siiri
Tottahan toki se on mahdollista.
Meillä siililapsi uroksen omistajalle myydään samalla hinnalla kuin muutkin poikaset, mutta uroksen omistaja ilman muuta pääsee ensimmäisenä valitsemaan poikueesta omansa.

Astutuspalkkio uroksen omistajalle maksetaan jokaisesta poikasesta erikseen.

ViestiLähetetty: 04 Marras 2007, 20:34
Kirjoittaja eppuli
Ok, paljonkohan tuo astutuspalkkio sitten yleensä on/poikanen? Meidän siiliherra on kyllä sellainen omapäinen puhisija, että mahtaako tyttöä lähellään sietääkään :) Mutta ajatuksella leikitellessä..
Ja mitä meidän käytännössä täytyy tehdä, että asia saataisiin käyntiin? Muuta kuin etsiä halukas tyttöystävä?

ViestiLähetetty: 04 Marras 2007, 20:42
Kirjoittaja Marianne
10-15 % on ainakin mulla ollut / poikanen, eli jos pyytää 300 e, uroksen omistajalle menee 30-35 e/ poikanen. Myös niistä, jotka mahd. pitää itse.'

Kannattaa ensin ilmoittaa siili poikamiespankkiin Miialle (osoite on tuolla hallitus <- kohdassa). Tai palstalla huudella tyttöjä.. Ilmotukseen aikki mahdollinen tieto vanhemmista, väristä yms kannattaa laittaa.

ViestiLähetetty: 04 Marras 2007, 20:45
Kirjoittaja Anitta2
Tuolla vasemalla sivussa on kohta "Tiedostot". Siellä on malli astutussopimuksesta ja kasvattajasäännöt. Poikasiahan ei saa yhdistyksen myyntipalstalle, jollei ole virallinen kasvattaja. Kasvattajaksi hakeminen kestää joten kannattaa miettiä sitä hakemusta jo ennen siilin astutusta. Kun tyttöehdokas on tiedossa, niin sukulaisuus pitää selvittää. Noista kannattaa aloittaa.

edit: kyllä poikasiilit innostuu tytöistä jokseenkin poikkeuksetta vai onko joku todennut muuta. Ja tyttöhän viedään pojan reviirille, koska tyttö on ärhäkkä omassa kotonaan.

ViestiLähetetty: 04 Marras 2007, 23:29
Kirjoittaja Tarja T ja Siiri
Minä neuvoisin laittamaan omiin jäsentietoihin sähköpostiosoitteen, jotta sulhasta etsivät tyttöjen omistajat voisivat vaikka hetimmiten ottaa yhteyttä ja kysellä lisää :)

ViestiLähetetty: 04 Marras 2007, 23:30
Kirjoittaja miia
mulle voi noita halukkaita uroksia ilmotella suku tietoineen tietysti.
jos siili on kovin ärhäkkä tai kova puhisemaan sellasia ei ensisiaisesti suositella astutus käyttöön sillä on todettu että tuo ärhäkkyys voi periytyä. periaatteessa mitä kiltimpi ja kesympi siili sitä parempi kasvatus käyttöön.

ViestiLähetetty: 05 Marras 2007, 21:41
Kirjoittaja eppuli
Ei Allu ärhäkkä ole, hitaasti lämpiävä lähinnä :) Ihan mukava kaveri kun antaa aikaa ja kun mennään hänen ehdoilla. ;)

Tätä asiaa nyt vasta sulatellaan, mutta tässä tuli jo paljon hyvää tietoa! Ajatus on aika tuore, emmekä halua asiassa kiirehtiä. Mutta näillä päästään alkuun.

Kiitos kaikille vastauksista.

ViestiLähetetty: 05 Marras 2007, 21:58
Kirjoittaja eppuli
Ja anteeksi.
Täytyykö meidän poikasiilin omistajana hakea kasvattajanimeä, kun emme poikasia varsinaisesti tulisi kasvattamaan ja myymään,
vaan sen tekee naarassiilin omistaja...?

Nyt on sähköpostiosoite nähtävissä, kiitos vinkistä. ;) Se jäi rekisteröitymisvaiheessa laittamatta.

ViestiLähetetty: 05 Marras 2007, 22:07
Kirjoittaja Anitta2
Tyttösiilin omistaja hakee sitä kasvattajanimeä.

ViestiLähetetty: 05 Marras 2007, 23:07
Kirjoittaja Soili
Onko muuten ollenkaan ajateltu muiden periytyvien sairauksien kuin WHS:n esiintyvyyttä, kun harkitaan koiraita tai naaraita kasvatustoimintaan?
Etenkin kasvaimissa lienee geenit aika määräävässä osassa.

ViestiLähetetty: 06 Marras 2007, 01:09
Kirjoittaja Pirjo Y
Nyt yritän olla fiksu, tyyni ja rauhallinen ja sanon vain että on.

ViestiLähetetty: 06 Marras 2007, 09:03
Kirjoittaja Marianne
Kasvaimet eivät siileillä ole periytyviä. Niiden tuloon ei oikeastaan pystytä puuttumaan. Suurin osa siileistä kuolee kasvaimiin, koska se on tyypillinen vanhan eläimen sairaus ja mitä vanhemmaksi eläin elää, sitä suurempi todennäköisyys on, että se kuolee juuri kasvaimiin.
On nuoriakin siilejä, jotka ovat menehtyneet kasvaimiin. Tällaisten siilien jälkeläisten kuolinsyyt olisi hyvä kartoittaa. Yleensä on vain vaikea tietää, mihin siili tulee kuolemaan, ennenkuin sillä on poikaset teetetty. Jos kaikkien kasvaimiin kuolleiden siilien jälkeläiset olisivat jalostuskiellossa, meillä olisi vain kourallinen eläimiä, joita voisimme käyttää. Tämä ei ole siksi mahdollista.

Suurin siilien terveyttä uhkaava hoidollinen seikka on tällä hetkellä ylipaino.

Itse yritän kartoittaa omien siilien jälkeläisten ja niiden jälkeläisten vaivoja. Otos on yleensä siilellä aika pieni, kun ajatellaan 2 saman siilin jälkeläisten tutkimista, koska sama pariskunta harvemmin saa yli 10 poikasta. Tällaisia olisikin hyvä seurata, ja katsoa, että minkälaisiin syihin siilit sitten tulevaisuudessa menehtyvät.

Luonne on myös tärkeä ominaisuus, jos siiliä ajatellaan lemmikkinä. Aika moni siili kuitenkin on puhisevaa sorttia, joten ei sitäkään tule liikaa meillä pienellä kannalla rajoittaa. Luonnetesti olisi kyllä silti ihan hyvä tehdä kaikille kasvatuseläimille vaikka tulevaisuutta ajatellen. :D

ViestiLähetetty: 06 Marras 2007, 12:25
Kirjoittaja Soili
OK, kiitos paljon asiallisesta vastauksesta, Marianne.