Suomen Siiliyhdistys

Jatkaa OT:a:

Siis onhan se aivan eri asia nähdä tv:n avarassa luonnossa saaliseläimen verinen ruho tai uutisissa pommien ruhjomia ihmisiä, kuin nähdä ne livenä. Ei me enää hätkähdetä kun ruudulle paiskautuu kesken uutisten kuva sekasorron ja veren keskeltä, mutta kyllä on lapsen trauma pahempi, kun naaman eteen tuodaan kuollut lemmikkisiili tai sen kituvat poikaset.

Ja mitä tulee tuohon pumpulissa kasvatukseen:
Olen kiitollinen äidilleni siitä, että hän antoi minun mahdollisimman pitkään elää sen pumpulin sisällä ja varjeli silmiäni kaikelta maailman pahuudelta. Vaikka se onkin elämää ja täyttä totta, ei sitä ole tarpeen lapselle paljastaa. Kunpa voisin käpertyä sinne pumpuliin uudestaan.

Itse taas olen lapsesta saakka pitänyt poikimisia ja pennutuksia luonnollisena osana elämää.

Kymmenenvuotiaana näin ensimmäisen kerran, että hiiriemo oli osittain syönyt kaksi vastasyntynyttä poikastaan. Seuraavana päivänä emo kuoli. Äidin kanssa sitten hoidettiin kahta eloon jäänyttä pikkurillinpään kokoista poikasta parhaamme mukaan. Toinen poikasista kuitenkin kuoli viikon ikäisenä. Yksi poikasista, tyttö, kasvoi aikuiseksi asti ja eli meillä vielä monta vuotta.

Kokemus oli totta kai surullinen, muttei millään tavalla traumaattinen.

No eihän ihminen aina edes tiedosta traumojaan Ja ihmiset ovat erilaisia.

Kyllä natsuko, kirjoittaja oli ihan tosissaan...

En tarkoittanutkaan nyt pelkästään lastenohjelmia kommentillani, ja tuntuu että uutisisskin näkee nykypäivänä niin karseita kuvia että herkempien ei tulisi katsoa...

En nyt missään tapauksessa tarkoittanutkaan, että siilinkappaleita yms olisi lapsille esiteltävä erityisesti, mutta yleensäkin eläimen kuolema on opettavainen kokemus ja kasvattaa myös lasta. Kaikkihan me joskus kuollaan hyvänen aika.... minä en nyt ala kiihkoilijoiden kanssa riitelemään siitä miten lapsia tulisi kasvattaa, kun itselläni ei ole siitä mitään kokemusta. omakohtainen kokemukseni on, että minua ei kasvatettu pumpulimaailmassa ja olen siitä kiitollinen, koska nykyisinkään pikkukolaukset ei sitten tunnu niin pahalta. Tämä aihe nyt lähti todella vähän harhailemaan..

Enkä lähde tässä erittelemään mitä hirveyksiä olen eläinmaailmassa nähnyt, mutta voin sanoa, että siilinpalaset eivät varmasti ole niistä pahin. Natsuko, olet oikeassa kuollut koiranpentu ei ole tosissaankaan ihan sama asia kuin täällä kuvaillut näyt; itse näkisin niistä minkä tahansa mielummin kuin tämän pennun... suru tulee silmään vieläkin. Minulla on siitä kyllä kuvakin jos Natsuko haluaa nähdä jotain hirvittävämpää... no, tarkoitus ei ole nyt kettuilla, mutta kyllä täälä palstalla vähän oikeesti ylireagoidaan näiden siilijuttujen kanssa.... onhan ne ihania ja kivoja, mutta on sitä maailmassa paljon muutakin.

Minä olen hieman eri mieltä tuosta ajatuksesta Lafleurin kanssa. Sehän on usein juuri ongelmana nykynuorissa ja lapsissa, että he elävät "virtuaalimaailmassa" katsovat kaikkia raakuuksia telkkarista ja tietokoneelta ymmärtämättä miten todellisia ne tapahtumat oikeasti on! tuntematta mitään kun ruudulle paiskautuu se verilöyly tms. Minusta jokaisen tulisi jo nuorella iällä kokea joku sykähdyttävä kokemus, vaikka sitten viedä se oma rakas lemmikki viimeselle matkalle tai nähdä joku kuoleva luontokappale! Ei niin pumpulissa pidä kasvaa, että ei osaa enää ymmärtää toden ja fiktion eroa. Liikaa on nyt viimeaikoinakin nähty näitä lasten ja nuorten hirmutekoja. );

Anteeksi vaan, tämä meni nyt tosi pahasti ohi aiheesta, mutta minua yllytettiin tähän. (;

Lafeur, tuo oli kyllä jo aika paha heitto

Mites, saisinko ehdottaa tähän väliin aselepoa? Jos pantais nyt tää riita poikki..pliis..on niin ikävä keskustelu ja kiree meininki. Tärkeä asia/aihe, sitä en vähättele mutta eiköhän tässä ne pointit ole tullut jo sanottua.

En mä ainakaan riitele, kun ihan ystävällisessä hengessä väittelen. Mutta nyt se mun kompromissiehdotusviestini hukkui näiden offtopicien taakse.. :p Täytyy kaivaa se tuolta esiin ja pistää jonnekin näkyvämmin, kun se nyt oli se idea minkä takia alunperin aloin kyselemään..

Tekö ihan oikeasti kuvitteletta, että näitä foorumin keskusteluja lukenut mahdollisesti pesueesta/kasvattamisesta kiinnostunut uskaltaa kysyä enää mitään täällä tai kasvattajilta, kun keskustelu on tämmöstä?

Minun halut kysyä/kommentoida täällä loppu hyvin pian sen jälkeen ku löysin foorumin...En sentään ole masokisti, että tieten tahtoen kaivaisin verta nenästäni ku ilmapiiri on mitä on ja kirjotit mitä tahansa, niin joku varmasti keksii jotain nälväsemisen aihetta ikävään sävyyn. Ei sellaisella foorumilla kauaa viihdy...

Palaan takaisin hiljaiseloon...

Joo, totanoin, jos mä olisin aloitteleva kasvattaja, niin näiden kommenttien jälkeen harkitsisin hyyvin monta kertaa enää kasvattamista, vaikka nuo kaikki edelmainitut asiat ovat kyllä ihan totta ja mahdollisisa:/

Mutta nyt... aselepo. En haasta nyt riitaa.

Minunkin mielestäni viimeisissä viesteissä on ollut enemmän rauhallista väittelyä kuin riitelyä. Mutta ah tätä nettikeskustelun iloa, kun ei näe muuta kuin tekstiä... Palataan aiheeseen.

Täytyy sen verran kyllä sanoa (ihan ystävällisessä hengessä yhäkin ), että yhden "lapsikasvattajan" tunnen lähemmin ja hänkin oli jo teini-ikäinen epäonnistuneiden poikuiden sattuessa. Ne epämuodostuneet klöntit, mitä "siilinpoikaset" olivat syntyessään, oli jotain ihan järkyttävää katseltavaa. Ja yksi niistä oli vielä elossakin, mönki epämuodostuneilla "lonkeroillaan" eteenpäin.
Ja tätä teini-ikäistäkin mietin pitkään, että mitenhän tästä selviää.
Tutkittuahan on, että vasta lähempänä 20vuoden ikää ovat aivot kehittyneet aivan täysin ihmisellä (älkää nyt kysykö mistä tää tuli, kun en muista lähdettä).
Ja tosiaan teinikin on jo aika eri kun lapsi. Toki lemmikin kuolema on kasvattava kokemus, mut ei sitä nyt ihan kaikkea tarvii nähä
Sekin on jo lapselle kova pala, että lemmikki viedään viimeiselle matkalle eikä enää palaa.

Itse suosittelen kyllä kasvatusta jokaiselle asiaan perehtyneelle (niin lajiin kuin itse kasvatukseenkin) aikuiselle , jos vaan mielenkiintoa riittää ja muhun saa olla yhteydessä vaikka sähköpostitse, jollei täällä halua puhua.

Mielipiteitä siilien(ja lasten-)kasvatuksesta on yhtä paljon kun ihmisiäkin, musta on ihan kiva keskustella niistä rauhanomaisesti välisähkön jälkeen Nyt on asia on (mun mielestä) ihan rauhallisissa uomissa.

Toisaalta heitän vielä loppuun yhen mielipiteen.. Koiria on ollut lemmikkinä parikymmentä tuhatta vuotta (muistaakseni), kun taas siilejä muutamia vuoskymmeniä. Näiden kahden lajin kasvattamista ei siis pitäisi vertailla mun mielestä keskenään.
T.Koirankasvattajan tytär

Juu, täälläkin on siilien lisäksi kasvatettu hamstereita ja koiria. Ja joka kerta huonoo tuuria. Koira puraisi yhden pentunsa keisarileikkauksen jälkeen lääketokkurassa kuoliaaksi ja hamsterit söivät poikasiaan.. Että sikäli olin jo valmistautunut tuohon siilien kanssa kohdattavaan epäonneen, joka on valitettavan yleistä. Ei siihen silti totu, eikä se oikeesti ole lasten silmille mitenkään suositeltavaa.

Vaikka itse aika "luomu"kasvattaja olen lastenikin suhteen, annan 2,5-vuotiaan katsella telkkarista sairaala-sarjaa ja selostan synnytyksiä hänelle jne, mutta kun se tilanne oman rakkaan eläimen kanssa tulee ja se eläin kuolee yllättäen, ja sen lisäksi nähdään niitä verisiä juttuja, se ei ole ihan kivaa

Mutta kylläpäs tämä "miestenhakupalsta" on mennyt ihan OT, pitäskö tälle keksiä joku toinen paikka, tälle kasvattamishommalle?

Josko tehdään niin, että jonkun halutessa jatkaa vielä aiheesta, alotetaan sitä varten ihan oma topicinsa? Eikös meillä jossain olekin jo olemassa"varotuksen sana siilinkasvatuksesta" tjmv?
Ite niin innoissani keskustelin, että unohdin täysin alkuperäsen aiheen.
Tästä lähtien tässä ketjussa vaan seuranhakuilmotuksia, eikös?

Tälläsen keskustelun kaivoin esille, joku aiemmin keskustelussa toivoi varotustopicia uusille kasvattajanaluille. Tällästäkö keskustelua mahdollisesti Lafleur tarkoitit? Muistelen kyllä, että oikeempikin keskustelu jossain lymyilisi, mutta enpä nyt löydä eikä aivosolut muista

<a href="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/index.php?&action=vthread&topic=2690&forum=2&page=0" target="_blank">Kasvattajan masennus</a>

En tiedä, meinasitko tini juuri tätä, mutta tässä vielä toinen "varoituksen sana kasvatuksesta" -ketju: <a href="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/index.php?&action=vthread&forum=2&topic=543" target="_blank">http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/index.php?&action=vthread&foru m=2&topic=543</a>

Ja pahoittelut vielä tästä OT:sta.

Just tuota! Noh, nyt noita on 2 ketjua, joissa voi puhua kasvatuksen ikävistäkin puolista. Jätetään osa ketjuista hyvillekin asioille, kun niitäkin kuitenkin on