Suomen Siiliyhdistys

Perjantaina koitti se ihana päivä kun saimme uuden piikikkään kotiin! Ruusunen ihmetteli vähän aikaa, sitten meni ruokakupeille muina siileinä.

Tyttö on aika kesy, istuskelee ja katselee kun käymme kurkkimassa sitä iltaisin. Makoilee myös mieluusti kaulan päällä lämpimässä

Uteliaasti on tutkittu huushollia, olen laittanut myös keittiöön ja olkkariin hiekkalaatikot, ja niissä näkyy tassunjälkiä, käyty on!

Kiva, että Ruusa-neiti on kotiutunut nopeasti. Meillä oli vähän haikea olo perjantaina, kun viimeinenkin lapsosista lähti maailmalle.

Kyllä on Ruusa kovasti Serafiina-mamman näköinen. Tyttö on muutenkin varsin viehättävä valtavine pallokorvineen ja suurine silmineen. Eilen illalla huomattiin myös kun se venytteli autuaasti, että sillä on tosi pitkä häntä!! Kaksi kertaa pidempi kuin meidän muilla siileillämme. Hupaisa näky

Ruusa on kotiutunut mainiosti. Parissa päivässä se laajensi reviirinsä siilihuoneesta muualle huoneistoa. Nauroin eilen myöhään illalla ihan vääränä kun huutelin sitä siilihuoneessa. Eteisestä rupesi kuulumaan taptaptaptap.. Sitten se ilmestyi huoneen ovelle ihmettelemään.

Katselin myös kun se meni kauheaa kyytiä ympäri huushollia. Pysähtyi välillä tekemään vaahtiksia ulko-ovesta! Juoksupyörä on myös kovassa käytössä, vauhti kuulostaa hurjalta.

Ruusa syö todella hyvin, kaikki maistuu, mutta paino ei ole noussut ollenkaan. Se liikkuu todennäköisesti niin valtavasti että myös kuluttaa kaiken syömänsä.

Onnea Ruusalle näyttelymenestyksen johdosta!

toivottaa kasvattajamamma

Kiitos, olemme hyvin otettuja menestyksestä. Ruusalla todettiin myös ns. lilac-nokka. Itse en ollut tällaisesta kuullutkaan

Jenita totesi myös edellisenä iltana että Ruusan kynnenleikkuu käy yhtä helposti kuin Muskalla. Kylvystä se ei kauheasti välitä. Huvittavaa kyllä, mökillä lämpöisellä kelillä laitoimme sen rannalle vesirajaan. Tyttö kävi vedessä tassuttelemassa ihan itse!

Ylpeä kasvattaja ei malta olla mainitsematta vielä täälläkin erikseen tuosta Lemmikki-lehden kansikuvasta. Ruusasta on monta kuvaa elokuun Lemmikissä ja upein on juuri tuo kansikuva. Ruusa on siinä todella kaunis lilac-nenineen ja sinisine silmineen.

Kävinkin heti ostamassa lehden - on se vaan niin hieno kansikuva että!

Pääsin itsekin lukemaan lehden mökkireissun jälkeen, hieno kuva ja hauskasti laadittu pikku haastattelu.

Ruusasta on sukeutunut oikea mökkisiili, kulkee siis edesmenneen Muskan jalanjälkiä. Öisin on mahtava ralli päällä, ja aamulla se löytyy milloin mistäkin. Ruusunen on käynyt myös uimassa, se menee vedessä kuin sukkula

Ruusa-neiti kävi Tuffaripäivänä kasvattajamamman luona kylässä. Neiti on hyvin kaunis ja sosiaalinen siili. Veljensä Niilo sen sijaan puraisi oikein kunnolla Ruusan omistajaa Katria kämmenestä juuri kun olin sanonut ne kuuluisat sanat "ei se ole ikinä purrut ketään".

Ruusalla olikin ohjelmaa, anopin luona majailu ja kasvattajamamman sylkkyynkin pääsi! Nauratti kyllä Niilo-veli kun se iski hampaansa minun käteeni Serafiinaakin oli mukava nähdä.

Ruusa ei ollut milläänsäkään kun saavuimme perjantaina Kuopioon: Vein sen tarvikkeineen anopin kylppäriin ja se oli ensimmäisenä ruokakupilla. Yöt menivät juoksupyörässä. Ruusan kanssa on äärettömän helppo matkustaa, se nukkuu automatkat, ei oksenna eikä kakkaa kantokoppaan, eikä tunnu vierastavan uusia paikkojakaan.