Siilin kotiutuminen

[marsku]

Haluaisin kysellä kokemuksianne siilin kotiutumisesta uuteen kotiin. Miten siilinne on käyttäytynyt uuteen kotiin tullessaan, kuinka kauan kotiutumiseen ja uuteen perheeseen tottumiseen on mennyt? Kuinka pitkiä aikoja olette siiliänne iltaisin käsitelleet?
Meillä on tuo ihana pieni siilipoika ollut pian kaksi viikkoa eikä ole meihin kyllä yhtään vielä tottunut...pelkää ihan hirmuisesti, sihisee, puhisee, pysyttelee pallona aina kun pidämme häntä sylissä. Toki avautuu ja lähtee sylistä pois, ja juuri ja juuri olen pystynyt hänen jalkansa ym iltaisin tarkistamaan. Onko normaalia että kotiutuminen vie näin kauan? Ei sillä, me jaksamme kyllä odottaa ja käsitellä, mutta näin aloittelijana pelottaa vaan että teemme jotain väärin ja siilimme ei ole onnellinen..
Öisin kyllä juoksee vimmatusti juoksupyörässään, syö ja juo hyvin, tuntuu siis omissa oloissaan olevan hyvin aktiivinen ja reipas poika mutta heti minun häntä lähestyessäni alkaa tuo hillitön sihinä ja tärinä.. Neuvoja kaivataan!!!!!

[Sasoleil]

Ensiksi onnea uudesta siilusta! Hienoa, että poika on reipas ja syö hyvin

Meillä totuttaminen aloitettiin pikku hiljaa, ensimmäiset päivät poika sai tutustua rauhassa omaan kaappiinsa ja käsittelyt olivat melko lyhyitä. Viikon aikana sitten käsiteltiin koko ajan hieman enemmän, siilin jaksamisen mukaan. Vähitellen pojan rohkeus kasvoi ja luottamusta alkoi syntyä.

Meillä parhaiten luottamuksen sai antamalla siilin levätä käden päällä (tottuu omistajan tuoksuun) ja antamalla torkkua sylissä ja tutkia rauhassa (eli ei esim. nosteltu tai vedetty kättä pois jos toinen halusi nuuskia). Kun siilun antaa levätä käsivarren päällä, ei tarvitse välttämättä laskea piikikästä alas jos lähtee esim. hakemaan juotavaa, vaan voi pitää mukana. Me tarjottiin myös matoja suoraan kädeltä, jolloin poika alkoi yhdistää namimadon ja antajan tuoksun. Kesällä kannattaa vähän pimentää huonetta, jos sattuu olemaan valoisa ilta, meillä ainakin tuhistaan kovasti jos on liian valoisaa (mikä voi häiritä totuttautumista). Ja mitäs muuta...pesään voi laittaa fleecen palan, joka tuoksuu omistajalta, silloin siilu saa rauhassa tottua uuteen tuoksuun.

En sinäänsä tiedä mikä on "normaalia", mutta meillä saatiin noilla jutuilla kotiutuminen menemään melko hyvin. Itsellekin kotiuttaminen tuntui ikuisuusprojektilta. Vaikkakin poikamme oli yli 1v kun saapui meitä ilahduttamaan, niin uuteen paikkaan ja ihmisiin lopullinen tottuminen vei 2-3 viikkoa. Ja rohkeus kasvaa vieläkin jatkuvasti! Ehkä se vie vain aikaa

[Kissu]

Meillä on nyt kaksi yhteistä viikkoa takana Tiukun kanssa, ja kotiutuminen on vielä kesken, vaikka edistystä tuleekin joka päivä.

Neiti on varsin temperamenttinen, tarkka omasta pesästä ja nukkuu mielellään ainakin yhdeksään. Aluksi poksuu pesästä otettaessa, varsinkin jos on hänen mielestään liian valoisaa. En kuitenkaan anna sen estää käsittelyä, vaan rutiineista pidetään kiinni.

Sylissä antaa silittää ja nostella, tutkia tassut ja massua mutta naama on usein piilossa. Meillä on kolme erittäin innokasta nuorta siilistiä ja olen huomannut että Tiuku on arempi jos kaikki häärää ympärillä. Sen vuoksi lapset ovat useimmin yksi kerrallaan mukana ja tässä edetään siilin tahtiin.

Aluksi neiti ujosteli pyöräillä, kun katsottiin, nyt oma kaappi on tuttu ja siellä voi urheilla vaikka oven takana olisi rivi naamoja!

[marsku]

Kiitos vastauksistanne! Jospa tuo poju sitten meille kotiutuu ajan myötä.. Sylissä pidetään joka ilta, nytkin annan tytön valvoa ja katsoa leffaa poju sylissään jotta saavat ihan kaikessa rauhassa tutustua. Aika lyhyitä aikoja on käsitelty tähän mennessä, ehkäpä sitten liiankin lyhyitä, täytyy vähän pidentää noita aikoja. Jotenkin ollaan vaan "säälistä" päästetty poika omaan kaappiinsa temmeltämään kun ei ole sylissä tyytyväiseltä vaikuttanut. Silittelemään ei olla juurikaan päästy, ja tosiaan tuo jalkojen tarkistaminenkin on juuri ja juuri onnistunut. Pitkältähän tämä sopeutumisaika tuntuu mutta hyvää kannattaa odottaa, eikös sitä niin sanota =)
...Lisää kokemuksia mielelläni kuulisin!!!!

[Yuuki]

Me saimme piikikkäämme kotiin n. kuukausi sitten. Vaikka Phantom on luonteeltaan hyvin kiltti ja reipas siili, vasta lähipäivinä on alkanut tuntua siltä että se tietää kuka olen kun nostan sen asumuksesta tai se on sylissäni.

Annamme yleensä poitsun itse heräillä ja kömpiä ulos majastaan ennen kun kaapataan syliin. Tämä on onnistunut joko tarjoamalla ruoka majan eteen tai pitämällä matoja kädessä majan edessä (vaatii toki sen ettei siili ole ihan umpiunessa). Siilin nostamiseen saimme hyvän neuvon Nokinassun Kutrilta (siilimme kasvattaja): Kun siilin nostaa alapuolelta (eli laitetaan käsi siilin alle), se tunnistaa omistajansa hajun eikä pelästy - tämä on todettu toimivaksi eikä Phantom ole moksiskaan kun sen nostaa pois asumuksesta sylittelyä varten. Sylittelyhetket olivat alkuksi lyhyempiä ja pikkuhiljaa pidensimme niitä. Phantomilla oli myös piikinvaihto alkanut juuri kun saimme sen, eli silittelyt jäivät aika vähälle ensimmäisinä viikkoina. Vaikka Phantom ei alussakaan poksunut tai piikitellyt sylissä, se oli selvästi enemmän varuillaan. Rohkeutta on kuitenkin tullut koko ajan lisää.

Kotiutuminen taitaa olla hyvin siilikohtaista, osa kotiutuu nopeammin ja osalla menee enemmän aikaa - joku jolla on enemmän kokemusta osaa varmaan vastata tähän kysymykseen paremmin

[tansku]

Minun piikiseni tuli n. kuukausi sitten. Ensimmäisen päivän se tutustui uuteen asumukseensa ja nukkui mökissä tutun tuoksuisissa kasvattajan antamissa fleeseissä. Seuraavana päivänä jo reippaasti tuli itse syliin lattialta ja koitti kiikkua kättä pitkin kun sen laittoi haisteltavaksi. Varmaan 4-5 päivää meni kotiutumista kunnolla ja sen jälkeen on edistystä tapahtunut muihin perheenjäseniin (jotka eivät oikeastaan käsittele siiliä) tutustumisen kanssa ja toki koko ajan se reipastuu ja kyllä on jo minut ymmärtänyt emännäksi (orjaksi) ja tietää äänen ja hajun perusteella kuka nyt paijaa .

ONNEA KOTIUTTAMISEEN KAIKILLE JOIDEN PIIKKISET KOTIUTUVAT PARHAILLAAN!!! <33

Onhan se tietenkin siili kohtaista se kotiutuminen, mutta minun neuvoni vahvistaa edellisiä eli suosittelen odottamaan mahdollisimman pitkään pallosta avautumista sylissä ja jos heti avautumisen jälkeen lähtee käppäilemään pois niin huomaamatta pistää kämmenen sylin reunan jatkeeksi ettei siili välttämättä edes huomaa alustan vaihtuneen ja niin sitten saa sen avautuneena kämmenelle jos menee palloksi niin ei kun uudestaan vaikka pienen tauon jälkeen.

[jannu]

Meidän Vera on ollut aina arka.
Se pelkää vieläkin. Käteen se on jo
jotenkin tottunut, mutta pois se haluaa siitä
silti. =(